Minän sertifikaatti

Ihmisessä on yksi rakennevika, joka seuraa sitä pidempään kuin monet niistä muista.
         Tarve ulkoiseen validaatioon.
         Korkeamman älykkyytensä ja monimutkaisemman rakenteensa vuoksi ihminen kypsyy hitaammin kuin mikään muu laji. Käytännössä en uskoisi ketään alle 25-vuotiasta, joka väittää tuntevansa itsensä, ja ymmärtävänsä. En tiedä uskoisinko vielä ketään alle 30-vuotiastakaan.
         Sanoo nelikymppinen, joka uskoo tietävänsä kaiken, mutta joka tuskin sekään tietää vielä mitään mistään. Luulee vain tietävänsä samalla varmuudella kuin se kaksikymppinen torvi.

Read Full Post »

Saus

Ihminen osaa olla luova etsiessään keinoa olla hyväksymättä toisten ihmisten tunteita. Vanhoina hyvinä jussipaita-aikoina, jolloin eli sellaisia hienoja miehiä kuin Tapio Rautavaara, käskettiin olemaan ”valittamasta kuin akka” ja ”miehistymään”.
      Mieskuvan laajentuessa entistä suvaitsevaisemmaksi sukupuoleen vetoaminen on käynyt vähän hankalaksi, joten jotain uutta on ollut keksittävä.
      Onneksi hädän ollessa suurin kuvaan asteli Tuomas Kyrö.

Read Full Post »

Jokotai

Maailman väsyneimpiä fraaseja on: ”Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.” Fraasissa väsyttää paitsi se, miten sitä käytetään argumenttina kun ei mitään muuta argumenttia löydy, myös se että fraasi itsessään edustaa juuri mustavalkoista ajattelua: joko on tai ei ole mustavalkoisia asioita. Tätä ironiaa fraasin käyttäjät harvoin itse huomaavat, vaan ovat tyytyväisiä omaan lainattuun sanavalmiuteensa.
      Todellisuudessa maailmassa on mustavalkoisia asioita. Tai eiväthän ne ole maailmassa, koska maailma ei pidä sisällään minkäänlaisia arvolauselmia, vaan siinä miten ihminen asiat havainnoi tai arvottaa – ihminen vaan monimutkaistaa asiat joko päättämättömyyttään tai ettei uskalla ottaa vastuuta mielipiteistään. Asioista voi – ja aika ajoin pitää – päättää, että se on nyt näin. Se ei tarkoita, että asia olisi faktisesti vain ja ainoastaan näin, vaan että olen sitä mieltä.
      Mutta suurin osa asioista ja ideoista sijoittuu mustavalkoakselilla johonkin kahden ääripisteen välille. Ei ole ”joko-tai”, vaan ”enemmän-vähemmän”, jolloin joko-tai on siis yhtä kuin maksimaalisesti ja minimaalisesti.
      Tämä pitkä johdanto, jota kukaan teistä ei jaksanut lukea, johtaa kysymykseen erityisherkkyydestä.
      Taas?! Voi huoh.

Read Full Post »

Katso ja kadu

Jatketaanpas vielä Suomen suosituimmasta puheenaiheesta eli erityisherkkyydestä. Niin, niin, meistä hölmöistä jotka ilmeisesti eivät tee mitään muuta kuin itkevät päivät pitkät.
      En edes viitsi oikaista sellaisia, netistä löytyy tietoa kosolti sellaisille, joita se oikeasti kiinnostaa. Kaikkia muita mikään maailman tieto ei riitä vakuuttamaan.

Olen nyt noin viikon verran ollut erityisherkkien keskuudessa, osallistunut ja seurannut keskustelua. Tuona aikana olen joutunut myöntämään oman naiiviuteni: erityisherkkyys ei tätä maailmaa pelasta.

Read Full Post »

Erityisherkkyys

Kun jokin asia saapuu Suomeen, se on ehtinyt olla maailmalla yleensä jo vuosikausia. Se on hiljalleen kasvanut ja kerännyt näkemyksiä ja materiaalia sekä ihmisiä puolesta ja vastaan. 
         Ja sitten kun se tulee Suomeen, se tulee rysäyksellä. Ja hetken ajan tuntuu ettei täällä mistään muusta puhutakaan. Viimeisimmäksi Elaine Aronin jo 1990-luvulla lanseeraama käsite ”erityisherkkä”.
         En lähde tässä yhteydessä avaamaan käsitettä sen enempää, siitä on tietoa niin suomeksi kuin englanniksikin aivan riittävästi, jos sitä vain haluaa. Haluan kirjoittaa erityisherkkyydestä ja sen vastaanotosta enemmänkin yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
         Niin ja minä olen myös erityisherkkä. Mutta ei siitäkään sen enempää. 

Read Full Post »

Fair

En tiedä miten se tapahtui ennen, mutta Internet on helpottanut uusien ilmiöiden ja/tai tuotemerkkien lanseerausta ja läpilyöntiä. Tosin siinä missä näitä ilmiöitä syntyy nopeasti, niiden elinikä myös on epäilemättä lyhentynyt aiemmista.
      Joka tapauksessa blogistit ja verkkomediat levittävät hyvin avuliaasti tietoa tuotemerkeistä, joista ei muuten koskaan välttämättä olisi tullut mitään. Hetken ajan ne elävät huomion keskipisteessä ja sitten vaipuvat pikkuhiljaa unohduksiin uuden ilmiön tieltä.
      Viimeisin sosiaalisen median lävistänyt tulokas on FAIR. Se on ainutlaatuisinta, mihin minä olen törmännyt. Se voi olla lähtökohtansa ansiosta myös kaikkein pitkäikäisin.

Read Full Post »

Pidä ratista kiinni

Tiettyyn ikään asti sitä luulee tuntevansa ihmiset, ihmistyypit ja varsinkin tietyt läheiset ja tutut ihmiset, ja uskoo voivansa luottaa, jos ei mihinkään muuhun, sukulaisuuteen.
         Kunnes sitten riittävän vanhaksi eläessään ja kokemuksia kartutettuaan sitä joutuu joku päivä hyväksymään sen, ettei ole olemassa mitään, mikä takaisi että ihmiset ovat huomaavaisia ja kohteliaita toisilleen. Ei verisiteitä, ei menneitä palveluksia, ei huomaavaisuutta, ei mitään. Koska kaikki voi muuttua yhdessä hetkessä.
         Että ihmiset liian herkästi antavat vallan sille, mille se ei kuulu, ja vihaavat, kadehtivat, arvostelevat ja halveksivat ja tunteiden vallassa näkevät sen vielä oikeutetuksi.
         Minäkin tein sitä aikoinaan paljon ja uskoin olevani aina oikeassa. Ja vaikka olen saattanutkin olla oikeassa asiatasolla, reaktioni ovat olleet liian voimakkaita. Olen kokenut asioista tunteita, jotka eivät millään mittakaavalla vastaa asian suuruutta. Tunteet ovat vallanneet minut.
         En ole suinkaan ainoa.

Read Full Post »

Työnhakija etsii johtajaa

Vastaani on tullut työpaikka, joka saattaisi olla minulle tehty. En minä tiedä onko se minua varten, enhän minä tiedä haluanko minä edes työpaikkaa, tätä tai mitään muutakaan.
      (Kuuluu kohahdus, joka johtuu yleisiä arvoja vastustavasta ajattelutavasta)
      Olen ollut nyt sen verran monessa työpaikassa joko tilapäisenä vakituisena tai free lancerina, että minulla on perspektiiviä siitä, mikä samassa työpaikassa iät ja ajat olleilta puuttuu: että kaikissa paikoissa on ongelmansa, yleensä vielä pitkälti samat. Nämä työyhteisöjen ongelmat ovat niitä, joiden takia kärvistellään kunnes ei enää jakseta, minkä jälkeen paikalle kutsutaan psykologi, jonka puheita kukaan ei ota vakavasti.
      Tai ottaa, mutta kun johtaja ei ota joko syyllisyyden tunteiden tai itsekritiikin puutteen vuoksi, kaikkien muidenkin on todettava yleisesti hyväksytysti, että olipa harvinaisen tyhjänpäiväistä touhua se.
      Tämä siksi, että huonoja johtajia on enemmän kuin hyviä. Minua on komennettu kuin koiraa, minut on ohitettu kuin minua ei olisi, minulle on äristy, minulle on jopa vittuiltu. Yksikään näistä ei tule olemaan minun johtajani.
      Onko niin, että huono johtaja on sääntö, hyvä johtaja poikkeus?

Read Full Post »

Beta

En tiedä onko se huonoa tuuria vai onko kysymys jostain vallan muusta, mutta olen törmännyt elämässäni yllättävän – liian – usein ihmisiin, joiden ainoa tahto tuntuisi olevan kävellä yli.
      Tai en minä tiedä onko se tahto vai piirre, joka on joko tietoinen tai tiedostamaton. Sellaisia on ollut suvussani ja jopa kaveripiirissäni.
      Päädyin sitten tällaiseen tilanteeseen taas tänä iltana.

Read Full Post »

Väkivalta ja kerronta videopeleissä

Viime vuodet on puhuttu paljon videopelien väkivallasta. Miten se tekee lapsista tappajia tai vähintään sosiopaatteja ja aikuisista aggressiivisia hulluja, jotka purkavat pelissä kokemaansa tappiota ympärillä oleviin ihmisiin.
      Uskon, että pelit voivat hyvinkin lisätä tietynlaista aggressiota, joka sitten purkautuu aggressiolle tyypillisesti todellisuuteen – aivan samoin kuin mikä tahansa, mikä aiheuttaa aggressiota, pelit ovat vain yksi esimerkki tästä.
      Siihen en kuitenkaan usko, että pelit tekisivät kenestäkään esimerkiksi tappajaa ellei tämä ole jo sellainen. Se edellyttää olemassa olevaa psykopatologiaa, missä vaiheessa ihmisen raiteen yli heittävä tekijä voi olla peli tai ihan mikä tahansa muu.

Read Full Post »