(Itse)kritiikki

Kun en enää ole kriitikko – mistä olen vain hyvillään -, on ihan eri tavalla mukavaa ja vapauttavaa pohtia taiteellista kritiikkiä.
      Mikään ei tietenkään ala tyhjiöstä ja tämänkin pohdinnan taustalla on eilisiltana käyty keskustelu siitä, millaista on hyvä kritiikki, mikä on kritiikin tehtävä ja onko oikeaa tai väärää. Mutta myös se, kun kuulin millaista paheksuntaa eräs virkistävän hienosti kirjoitettu ja perusteltu teatterikritiikki oli herättänyt kritiikin kohteeksi joutuneessa paikallisessa taidelaitoksessa.

Read Full Post »

Mediakritiikkiä suomalaiseen tapaan

Helsingin Sanomissa paheksuttiin tänä aamuna puolen sivun verran sitä, miten Yle sensuroi Urho Kekkosen kaatumista kuvaavan videon, johon oli liitetty Antero Mertarannan jääkiekkopelistä peräisin oleva selostus. Youtubessa pyörivä video esitettiin Ruben Stillerin juontamassa Pressiklubissa.
         Insertin oli tarkoitus olla yhtä pitkä kuin Youtube-videokin on, mutta ajankohtaisohjelmien päällikkö Jyrki Richt vaati ensin poistamaan koko videon mutta suostui sitten siihen että inserttiä lyhennettiin rutkasti. Häly nousee siitä, että Keskusta oli vaatinut Yleltä anteeksipyyntöä Ylen esitettyä samaisen videon jo keskiviikkona A-Studiossa. Ruben Stiller puhuu Kekkosslovakiaan paluusta ja Pressiklubissa esiintynyt Kaarina Hazard vaatii Ylelle selkärankaa.
         Samaa mieltä: poliittisilla puolueilla ei saa olla mitään sanottavaa ohjelmasisältöihin, median täytyy olla vapaa politiikista – mitä se ei tietenkään ole, mutta ideologisesti.

Read Full Post »

Viisi teesiä lehdistöstä

Yhdeksän vuotta freelance toimittajana kuudessa eri lehdessä avasi lehdistömaailmaa enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Seurauksena lopetin toimittajan työt viime syksynä – lopullisesti, voin vakuuttaa. Jotkut päätökset on tehty pyörrettäviksi, tätä ei.
         Suomalaisen lehdistön maine on lähimenneisyydessä saanut kolauksia, jotka ovat vieneet siltä uskottavuutta lukijoidensa silmissä. Silti suomalaiset lukevat sanomalehtiä jotakuinkin uskollisemmin kuin missään muualla maailmassa, kiitos tilaussysteemin joka sitoo lukijat lehteen tiukemmin kuin jos kyse olisi irtonumeromyynnistä. Ja kyllähän suomalaiset ovat myös tavallisen muutosarkoja ja turvallisiin pikku tapoihinsa urautuneita kuluttajia, jotka eivät herkästä kapinoi: vakaus ja toisto ovat tärkeitä säilyttää.
         Siksi lehtiä luetaan. Koska lehtiä on luettava. Koska se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Koska se on yleissivistystä ja yleissivistys on välttämätöntä koska. Ja lehdistössä ollaan tyytyväisiä, koska voi tehdä ihan mitä tahansa ja silti luetaan. Tässä tulee viisi teesiä lehdistöstä. Minun havaintojani ja mielipiteitäni journalismista sellaisena kuin se on tänään.
         Ja reklamaationa tähän lukemisen objektiivisuutta lisätäkseni: olen kaltoin kohdeltu freelance journalisti, joka ei vuosien yrittämisen tuloksena onnistunut saamaan itselleen vakituista työpaikkaa sanomalehdestä, tai edes hitusta arvostusta. Eli voitte lukea tämän tätä kautta. Minä tiedän paljonko kokemukseni mielipiteisiini vaikuttaa, te ette.

Read Full Post »

Tärkeintä on olla olematta väärässä

Perjantai-aamun Helsingin Sanomissa oli Suna Vuoren kirjoittama teatteriarvostelu Kristian Smedsin uutuusnäytelmästä Mr. Vertigo. Kritiikki herätti kyllä tunteita, mutta ei ehkä Suna Vuoren toivomia: etupäässä se muistutti siitä, mikä suomalaisessa taidekritiikissä mättää – ja miksi.
         Arvosteluja lähes kymmenen vuotta kirjoittaneena tietää kriitikon dilemman jo varsin hyvin. Se on se, kun pitäisi olla yhtä aikaa sekä yleisön että taiteilijan paras kaveri.
         Ja sitten vielä rakastaa itseään. Voin sanoa, ettei ole muuten ihan helppoa.

Read Full Post »

Voiko kirjoittamalla vaikuttaa, Helsingin Sanomat?

Yrittää voi. Näin ainakin itseään suomalaisen journalismin airueena pitävä Helsingin Sanomat tänä aamuna. Uutisen laadun huomioon ottaen saattaa jopa käydä niin, että Suomen arvostetuin sanomalehti saa tahtonsa läpi eikä luottoni median omiin motiiveihin kärsi kolausta.

Read Full Post »