Minän sertifikaatti

Ihmisessä on yksi rakennevika, joka seuraa sitä pidempään kuin monet niistä muista.
         Tarve ulkoiseen validaatioon.
         Korkeamman älykkyytensä ja monimutkaisemman rakenteensa vuoksi ihminen kypsyy hitaammin kuin mikään muu laji. Käytännössä en uskoisi ketään alle 25-vuotiasta, joka väittää tuntevansa itsensä, ja ymmärtävänsä. En tiedä uskoisinko vielä ketään alle 30-vuotiastakaan.
         Sanoo nelikymppinen, joka uskoo tietävänsä kaiken, mutta joka tuskin sekään tietää vielä mitään mistään. Luulee vain tietävänsä samalla varmuudella kuin se kaksikymppinen torvi.

Read Full Post »

Miksi ihminen

MIKSI IHMINEN ei ota yhteyttä kysyäkseen, mitä kuuluu? Tai jos ottaa, miksei hän kysy mitä kuuluu ”sille asialle, josta viimeksi puhuessamme minulle kerroit”? Tai jos niinkin tekee, miksei kuuntele toisen vastausta ja mieti mitä siihen sanoisi, vaan kiirehti kertomaan omat kuulumisensa minkä jälkeen sanoo ”nyt pitää mennä, oli tosi kiva keskustella”?

MIKSI IHMINEN ei tiedä, että eri ihmisillä ystävyys ja kaveruus ja tuttavuus ovat kaksi tai kolme tai sata eri asiaa? Miksi hän ajattelee ihmissuhdetta ruohona, joka vihertää kuivassa maassa eikä kuole vaikka sen yli ajaisi, kävelisi, puhuisi?

MIKSI IHMINEN kokee, että yksisuuntainen on parempi kuin kaksisuuntainen? Miksei kuule sitä räjähdystä, joka tapahtuu silmien havaitsemattomissa atomitasolla, kun toisiaan vastaan samanaikaisesti lähetetyt puhepartikkelit kohtaavat toisensa kapealla kommunikaatiokujalla, litsaantuvat toisiaan vasten sananjalat katkeillen ja sosiaalinen verkko väräjöiden, vaan jatkavat kunnes kuja on niin täynnä sanarojua ettei kunnan jätehuoltokaan sitä enää siivoa vaan rakentaa tilalle uuden väylän – jos rakentaa?

MIKSI IHMINEN ei mitään ymmärrä ennen kuin on sen itse kokenut? Ja miksi ihminen ei ymmärrä sitä, ettei mitään ymmärrä ennen kuin on sen itse kokenut? Miksei se ymmärrä edes sitten, kun sille on sen selittänyt, vaan sen sijaan hän kieltää sellaisen olemassa olon, mistä ei itsellä ole tietoa, kokemusta tai ymmärrystä?

MIKSI IHMINEN olettaa, että aika parantaa haavat? Miksi uskoo, että itselle helpoin ja vaivattomin tapa on myös kaikista paras? Miksi antaa asioiden olla, koska onko asioitakaan jos ei ole ihmisiä? Onko ihmisiä ilman asioita?

MIKSI IHMINEN haluaa jotain, mutta ei ole valmis näkemään sen eteen vaivaa? Tai jos on valmis, miksi on vaivan oltava sillä tavalla mielekästä vaivaa, ettei hänen ole sitä ikävä tai vastenmielinen tehdä? Miksi paidat tehdään nykyään sellaisiksi, ettei niistä pysty hihoja käärimään?

MIKSI IHMINEN luulee, että kaikessa on kyse hänestä? Miksei joskus kuvittelisi, että voisiko kyse olla toisesta? Miksei tiedä vastuutaan ystävänä, vanhempana, sisaruksena, vaan kaikki on häntä varten? Miksei voisi joskus olla toisia varten ja jos kaikki ovat toisia varten, eikö olisi kaikilla silloin joku?

MIKSI ihminen?

MIKSI, ihminen?

Read Full Post »

Fair

En tiedä miten se tapahtui ennen, mutta Internet on helpottanut uusien ilmiöiden ja/tai tuotemerkkien lanseerausta ja läpilyöntiä. Tosin siinä missä näitä ilmiöitä syntyy nopeasti, niiden elinikä myös on epäilemättä lyhentynyt aiemmista.
      Joka tapauksessa blogistit ja verkkomediat levittävät hyvin avuliaasti tietoa tuotemerkeistä, joista ei muuten koskaan välttämättä olisi tullut mitään. Hetken ajan ne elävät huomion keskipisteessä ja sitten vaipuvat pikkuhiljaa unohduksiin uuden ilmiön tieltä.
      Viimeisin sosiaalisen median lävistänyt tulokas on FAIR. Se on ainutlaatuisinta, mihin minä olen törmännyt. Se voi olla lähtökohtansa ansiosta myös kaikkein pitkäikäisin.

Read Full Post »

Kunnes ei enää ole

Tämä ei ole valitusta. Tämä on enemmän ihmetystä siitä, miten sitä havahtuu huomaamaan asioita, jotka ovat olleet maailmasa kaiken aikaa mutta joita ei aiemmin ole havainnut. Ehkä siksi ettei ole kiinnostanut tai koska ne ei ole koskettaneet tai ”kuuluneet minulle”.
      Tämä on ihmettelyä siitä, miten asiat ovat itsestäänselviä, kunnes eivät enää ole.

Read Full Post »

Yhtenä aamuna

Ajoittain sitä eksyy ajatuksissaan liian pitkälle tai liian lähelle, riippuen vähän perspektiivistä, ja tulee miettineeksi sellaisiakin asioita, joiden ehkä kannattaisi antaa olla miettimättä. Mutta eipä voi mitään: kun ajatus tulee, se on tullut, minkä jälkeen sen voi joko verbalisoida tai jättää verbalisoimatta. Ei se ajatusta ajattelemattomaksi tee.
      Tällä kertaa se päätyi kysymykseen havainnosta. Havainto on viime kädessä ainoa, mitä ihmisellä on ja minkä ympärille koko todellisuutemme rakentuu. Miten me havaitsemme itsemme, miten toisemme.
      Mutta entä jos siihen ei voi luottaa?

Read Full Post »

Korjattu

Ilta-Sanomat lainasi tänään katkelmia marraskuussa ilmestyneestä filosofi Pekka Himasen kirjasta Sininen kirja ilmeisesti sillä tarkoituksella, että näkisimme, mitä suurinpiirtein on odotettavissa Himasen tulevaisuusselvitykseltä. Hieno provakaatio taas journalismin airueelta, mutta koska olen helposti provosoitavissa, tartutaan nyt siihen.
      Koska lainattu teksti on käsittämätön epäselvää ja yksinkertaisesti sanottuna huonoa, olin ystävällinen ja korjasin sen.

Read Full Post »

Tarkoitus ei ole täällä

Teille, jotka toistuvasti etsitte täältä vastausta Salingerin Sieppari Ruispellossa -kirjan tarkoitukseen, voin sanoa että sitä vastausta ei täältä löydy. Se ei tarkoita, etteikö vastausta olisi olemassa tai etteikö minullakin sellaista saattaisi olla, vaan että minä en kerro sitä. Miksikö en?
      Siksi, että minun vastaukseni ei ole ainoa oikea. Minä löysin Siepparista kyllä sellaisen langanpään, jonka pystyin ymmärtämään ja johon pystyin jopa samaistumaan syvästi, mutta se on minun langanpääni – jonkun muun langanpää saattaa vasta alkaa siitä mihin minulla päättyi. Tämä juuri tekee asioiden ajattelusta itse niin mukavaa eli omien vastauksien etsiminen.
      Jos te vastausten hakijat olette täällä äidinkielenopettajan kiusaamana, menkää ja sanokaa että ette lukeneet sitä. Että se oli tylsä ja huono kirja ettekä jaksaneet lukea sitä kahtakymmentä sivua pitemmälle. Sekin on mielipide, jota minusta jokaisen äidinkielenopettajan tulisi kunnioittaa, kunhan olette todella yrittäneet todella lukea sitä sen 20 sivua.
      20 sivua. Siitä en tingi. Tosin mikäs minä olen sanomaan: itse jaksoin lukea Seitsemää veljestä kolme sivua. Mutta tämä onkin niitä tilanteita, joissa teidän on tehtävä niin kuin minä sanon eikä niin kuin minä teen.

Read Full Post »

Yhteiskunnan selkäranka

Oma sanaseni Helsingissä potkut saaneen erityisopettajan tapaukseen liittyen.
      En aio vauhkota siitä, millaisia nuoret ovat tai millaisia opettajat ovat. Ovat mitä ovat ja se on ihan oma keskustelunsa. Kasvatuskysymyksiä enemmän minua huolestuttaa tilanteessa se, mitä se kertoo (tässä tapauksessa) institutionaalisen yhteiskunnan suhtautumisesta ihmisoikeuksiin ja
-arvoon. Minulle tässä ei ole kysymys oppilaista tai opettajista, tässä on kyse ihmisestä.

Read Full Post »

Tiedä vähän, ymmärrä enemmän

Mitähän se kertoo maailmasta, että merkittävä osa tänne päätyneistä hauista on sisältänyt sanan yleisisivistys? Miksi juuri yleissivistys eikä mikään spesifimpi osa siitä: esimerkiksi jokin yksittäinen tieto, jonka voi käsittää yleissivistykseksi ja jota haetaan tietoaukon paikkaamiseksi?
         Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta luulen ihmisten tuntevan painetta siitä, miten vähän he tietävät. Että yleissivistys on aivan oma entiteettinsä, jolla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä sen kanssa, mitä tietää vaan se liittyy enemmänkin kaikkeen siihen, mitä ei tiedä. Yleissivistyksestä ei juuri puhuta positiivisesti – harvoin tiedettäessä, enemmänkin tietämättömyyden yhteydessä.

Read Full Post »

Taakkansa kullakin

Kirjaston aamuhyllytyksessä löytää paljon kiinnostavalta kuulostavia kirjoja. Kirjoja, joihin on löydetty uusi näkökulma läpikoluttuun ideaan, kirjoja, joissa on syvälliseltä kuulostava teema ja kirjoja, jotka vaikuttavat kokonaan uusilta.
         Viimeiseksi mainittuun ryhmään kuuluu Martin Pagen pienoisromaani Kuinka minusta tuli tyhmä.

Read Full Post »