Archive for joulukuu 2010
Hetki ennen lomaa
Posted in Kirjoittaminen on 23.12.2010| 1 Comment »
Koska sipulia kuuluu olla
Posted in Filosofia, Kulttuuri, tagged perusopetus, tentti, ulkoa oppiminen, yleissivistys, yliopisto on 20.12.2010| Leave a Comment »
Olin viime viikolla tentissä. Kolmisen varttia monisivuisen paperin kanssa istuessani olo oli sillä tavalla tutun turvallinen, että ajatukset kulkivat täsmälleen samaa rataa kuin ne kulkivat ala-asteelta lukioon ja yliopistoon. Tiesin paljon oikeita vastauksia, tiesin huomattavasti enemmän vääriä, joista osan tulin varmaan laittaneeksi paperillekin.
Sillä ei ole merkitystä.
Sitä olennaisempaa on, että huomasin taas kerran miettiväni, mitä järkeä siinä on. Siis tenttimisessä tai koulukokeen tekemisessä sellaisessa muodossaan kuin ne ainakin minun aikanani ovat olleet – ja viimeviikkoisen tentin perusteella ovat edelleen.
Että mitä on tämä yleissivistys?
Kaksi peittoa
Posted in Kirjoittaminen, Piirrosnovelli, tagged blankets, chunky rice, craig thompson, graphic novel, sarjakuva on 16.12.2010| 6 Comments »
Lapsuuteni sarjakuvia olivat Aku Ankan lisäksi Asterixit, Lucky Luket, Hämähäkkimiehet ja Karviset. Osa niistä kulkee mukana edelleen, mutta niiden rinnalle ovat tulleet aikuissarjakuvat, joita asiaan perehtyneiden keskuudessa myös graphic novels -nimellä kutsutaan.
”Vai että aikuisten sarjakuvia…”
Jotain vähän samantapaista mutisin minäkin aikoinaan olettaen, että aikuissarjakuva ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin enemmän seksiä ja väkivaltaa, verta ja murhia. Koska sarjakuvathan nyt kuitenkin ovat sarjakuvia.
Ensimmäisiä lukemiani aikuissarjakuvia (tai olkoon ”piirrosnovelleja”) oli Craig Thompsonin Blankets, joka oli aika selvä osoitus siitä, että ne voivat olla valtavan paljon muutakin. Thompsonin piirrosnovelli on säilynyt rakkaimpana sarjakuvana edelleen – parempana kuin monet, monet muut varsinaiset romaanit. Miksikö?
Elitistin päivällinen
Posted in Kirjallisuus, Kulttuuri, Runous, tagged aaro hellaakoski, heli laaksonen, kaarlo sarkia, lauri viita, otto manninen, riimirunous, runous, tommy tabermann, vapaamittainen runous on 13.12.2010| 5 Comments »
Kaupunginkirjaston Runoraadin tuomaristossa istuminen sai miettimään sitä, onko runojen haukkumisesta nauttiminen jotenkin elitististä? Tai ylipäätään, onko runous jotenkin hienoa siinä mielessä kuin oopperan ja modernin taiteen ajatellaan olevan?
Onko siinä mitään järkeä, että annan jollekin runolle arvosanan elokuvien tapaan tähtiä, pisteitä tai potkuja perseelle? Voiko runoutta arvostella? Onko ylipäätään mahdollista sanoa, että on huonoa runoutta?
Totta kai on. Huonoa runoutta on paljon enemmän kuin hyvää, mistä johtuen antamalla ala-arvoisen osuu todennäköisemmin oikeaan kuin kehumalla taivaisiin.
Kädenmitallinen lukijasta
Posted in Kirjallisuus, Kirjoittaminen, Kotimainen kaunokirjallisuus, tagged maarit verronen, pieni elintila, saari kaupungissa on 9.12.2010| Leave a Comment »
Luin muutama vuosi sitten Maarit Verrosen romaanin Pieni elintila ja pidin siitä kovasti. Mainion kielen ja persoonallisen ja hyvin kuvatun päähenkilön takia saattoi antaa anteeksi kerronnallisen löysyyden ja tietynlaisen päämäärättömyyden. Se oli hyvä kirja.
Verronen tuli taas jostain syystä mieleen ja lukaisin kolme vuotta myöhemmin julkaistun teoksen Saari kaupungissa, jossa ei ollutkaan enää jälkeä Pienessä elintilassa sujuvasti kirjoittaneesta Verrosesta. Ei mitään, minkä vuoksi olisi voinut antaa puutteita anteeksi.
Masokismipäivä
Posted in Kirjoittaminen, Lyriikka, tagged gospel, sanoittaminen, sanoitus on 6.12.2010| 1 Comment »
Ah, masokismipäivä. Voiko olla parempaa tapaa kiduttaa itseään, kuin katsoa – tai tässä tapauksessa, kuunnella – mitä onkaan joskus tullut tehtyä.
Yksitoista vuotta sitten Jyväskylässä, vuonna 1999, kokeilin päättää vuosituhannen pamauksella ja osallistua levyntekoon. Enkä ihan minkä tahansa levyn, vaan gospel-levyn.
Tilanteessa on lähtökohtaisesti jotain problemaattista ottaen huomioon, että olen vähintäänkin agnostikko eikä minulla ole aavistustakaan siitä, onko mahdollista kirjoittaa uskottavasti asioista, joihin ei itse usko. Mutta eipä se minua silloin estänyt.
”Ahaa, haaste!”
Kolme siskoa ja niiden veli
Posted in Kirjallisuus, Ulkomainen kaunokirjallisuus, tagged camus, kolme sisarta, sivullinen, tsehov on 2.12.2010| 2 Comments »
Hämmentävää on se, kun tarttuu johonkin yleisesti arvostettuun teokseen, kuten tässä tapauksessa aikanaan Nobel-palkinnon Albert Camus’lle pedanneeseen Sivulliseen, mutta ei kirjan luettuaan näekään siinä oikein mitään arvokasta. Kun näkeekin mestariteoksen sijaan pseudofilosofista tusinatyötä muistuttavan tarinan, jolla ei joko ole mitään sanottavaa tai sitten ei osaa sanoa sitä.
Juuri tästä syystä Camus’n Sivullinen on hankala tapaus. Se käsittelee aihetta, joka edellyttää etäännyttämistä, mutta etäännyttäminen etäännyttää myös tarinasta ja sen henkilöistä, ja lopulta vie mennessään myös kiinnostuksen.
Lupaavaa.
Aukko yleissivistyksessä 