Jokotai

Maailman väsyneimpiä fraaseja on: ”Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.” Fraasissa väsyttää paitsi se, miten sitä käytetään argumenttina kun ei mitään muuta argumenttia löydy, myös se että fraasi itsessään edustaa juuri mustavalkoista ajattelua: joko on tai ei ole mustavalkoisia asioita. Tätä ironiaa fraasin käyttäjät harvoin itse huomaavat, vaan ovat tyytyväisiä omaan lainattuun sanavalmiuteensa.
      Todellisuudessa maailmassa on mustavalkoisia asioita. Tai eiväthän ne ole maailmassa, koska maailma ei pidä sisällään minkäänlaisia arvolauselmia, vaan siinä miten ihminen asiat havainnoi tai arvottaa – ihminen vaan monimutkaistaa asiat joko päättämättömyyttään tai ettei uskalla ottaa vastuuta mielipiteistään. Asioista voi – ja aika ajoin pitää – päättää, että se on nyt näin. Se ei tarkoita, että asia olisi faktisesti vain ja ainoastaan näin, vaan että olen sitä mieltä.
      Mutta suurin osa asioista ja ideoista sijoittuu mustavalkoakselilla johonkin kahden ääripisteen välille. Ei ole ”joko-tai”, vaan ”enemmän-vähemmän”, jolloin joko-tai on siis yhtä kuin maksimaalisesti ja minimaalisesti.
      Tämä pitkä johdanto, jota kukaan teistä ei jaksanut lukea, johtaa kysymykseen erityisherkkyydestä.
      Taas?! Voi huoh.

Read Full Post »

Katso ja kadu

Jatketaanpas vielä Suomen suosituimmasta puheenaiheesta eli erityisherkkyydestä. Niin, niin, meistä hölmöistä jotka ilmeisesti eivät tee mitään muuta kuin itkevät päivät pitkät.
      En edes viitsi oikaista sellaisia, netistä löytyy tietoa kosolti sellaisille, joita se oikeasti kiinnostaa. Kaikkia muita mikään maailman tieto ei riitä vakuuttamaan.

Olen nyt noin viikon verran ollut erityisherkkien keskuudessa, osallistunut ja seurannut keskustelua. Tuona aikana olen joutunut myöntämään oman naiiviuteni: erityisherkkyys ei tätä maailmaa pelasta.

Read Full Post »

Erityisherkkyys

Kun jokin asia saapuu Suomeen, se on ehtinyt olla maailmalla yleensä jo vuosikausia. Se on hiljalleen kasvanut ja kerännyt näkemyksiä ja materiaalia sekä ihmisiä puolesta ja vastaan. 
         Ja sitten kun se tulee Suomeen, se tulee rysäyksellä. Ja hetken ajan tuntuu ettei täällä mistään muusta puhutakaan. Viimeisimmäksi Elaine Aronin jo 1990-luvulla lanseeraama käsite ”erityisherkkä”.
         En lähde tässä yhteydessä avaamaan käsitettä sen enempää, siitä on tietoa niin suomeksi kuin englanniksikin aivan riittävästi, jos sitä vain haluaa. Haluan kirjoittaa erityisherkkyydestä ja sen vastaanotosta enemmänkin yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
         Niin ja minä olen myös erityisherkkä. Mutta ei siitäkään sen enempää. 

Read Full Post »