Vaikka olenkin sitä mieltä, ettei mitään tarvitse lukea, jos ei kiinnosta, niin näytelmien kohtalo harmittaa. Että niitä ei lueta, niistä ei pidetä ja että niitä ei kunnioiteta kirjallisina teoksina. Eikä siinä mitään, jos ne kaikki olisivat vapaasti nähtävillä lähiteatterissa aina kun siltä tuntuu. Mutta kun ei ole. Enkä tässä yhteydessä nyt haluaisi sanoa sanaa ”farssi”, koska se on aivan oma keskustelunsa, jonka olen tännekin blogiin tainnut joskus jo käydä.
Harmi se on siksi, että näytelmäkirjallisuuteen sisältyy paljon teoksia, jotka vetävät vertoja maailmankirjallisuudelle.
Siksipä, jos jotakuta kiinnostaa (ja hakutulosten perusteella kiinnostaa), ohessa lista parhaista tietämistäni ja lukemistani näytelmistä. Paljon jää puuttumaan sekä muistini että sivistymättömyyteni vuoksi, mutta jospa tästä jotain apua olisi.
Archive for the ‘Näytelmäkirjallisuus’ Category
Jos lukisit näytelmän…
Posted in Kirjallisuus, Näytelmäkirjallisuus on 13.5.2013| 3 Comments »
Pölyn laskeutuessa…
Posted in Kirjallisuus, Näytelmäkirjallisuus, Teatteri, tagged David Mamet, Oleanna, teatterin tehtävä on 15.12.2011| Leave a Comment »
Lisää sarjassamme pään ja sydämen särkeneitä näytelmiä.
David Mametia pidetään yhtenä nykyisen yhdysvaltalaisen draaman kärkinimistä. Mamet on saavuttanut näytelmillään sekä Pulitzerin että Tony-ehdokkuuden – sekä ollut ehdokkaana käsikirjoitus-Oscarista elokuvista The Verdict ja Wag the Dog. Televisiosta hänet tunnetaan – tai tunnettiin – neljä tuotantokautta kestäneen The Unitin luojana ja käsikirjoittajana, sekä yhden The Shield-sarjan jakson ohjaajana.
Mutta meriitit ovat meriittejä, palkinnot palkintoja eikä niitä kannata niin tuijottaa. Ennemmin kannattaa lukea ja päättää itse onko miehestä mihinkään ja onko kaikissa kehuissa perää.
Vuonna 1992 kirjoitetun ja melkoisen sensaation aiheuttaneen Oleannan perusteella on.
Tämän päivän roviot
Posted in Kirjallisuus, Näytelmäkirjallisuus, tagged George Bernars Shaw, Joan D'Arc, Saint Joan on 1.12.2011| 1 Comment »
Jos George Bernard Shaw’n Major Barbara ei ole dramaturgisesti mitenkään merkittävä teos, miehen 17 vuotta myöhemmin (1923) kirjoittama Saint Joan puolestaan on.
Saint Joan joka kertoo moneen kertaan kerrotun Orleansin Neitsyen eli Joan D’Arcin tarinan. En ole koskaan pystynyt näkemään ongelmaksi sitä, että samaa tarinaa kerrotaan uudestaan, koska olennaista on se, miten se kerrotaan ja mitä sillä halutaan sanoa. On vain kirjoittajasta kiinni, ei aiheesta, miten yritys onnistuu.
Saint Joania kirjoittaessaan Shaw oli jo 67-vuotias ja omasi näkemyksen ja ammattitaidon, joiden turvin näytelmä on paitsi mestariteos Shaw’n omassa tuotannossa, myös laajemmin näytelmäkirjallisuuden kentällä.
Mestariteos, jota kukaan ei lue
Posted in Kirjallisuus, Näytelmäkirjallisuus, Runous, Ulkomainen kaunokirjallisuus, tagged Faust, Goethe on 24.11.2011| Leave a Comment »
Hyvä on, yritin lukea sitä Faustin kakkososaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Ei jaksanut kiinnostaa edes puoleksi sillä intensiteetillä kuin ensimmäinen osa kiinnosti.
Onko vika lukijassa vai mestariteoksessa?
Valoisa farssi
Posted in Näytelmäkirjallisuus, Teatteri, tagged Amadeus, Black Comedy, Equus, Peter Shaffer, Royal Hunt of the Sun, slapstick on 10.11.2011| Leave a Comment »
Brittiläinen näytelmäkirjailija Peter Shaffer on kiinnostanut jo pitkään. Ensimmäinen kosketukseni Shafferiin oli noin viisitoistavuotiaana Kuopion ylioppilasteatterissa näkemäni Equus. Equus on jonkinlainen klassikko ja samainen teos, johon kuuluu kai aika erottamattomana osana nakuilukohtaus – mikä varmaan vaikutti osaltaan ikimuistoisen vaikutelman syntymiseen viisitoistavuotiaan mielessä.
Mutta ei vain siksi. Peter Shaffer on jopa mestarillinen psykologinen kuvaaja, minkä huomaa niin Acatualphan ja Pizarron suhteesta kertovassa The Royal Hunt of the Sunissa kuin miehen kuuluisimmassa näytelmässä, Mozartin ja Salierin kilpailusta kertovassa Amadeuksessakin. Amadeus-näytelmään perustuu myös se samanniminen Milos Formanin elokuva.
Lisää oli saatava ja niinpä otin, ostin ja luin Shafferin farssin, Black Comedyn.
Faust eli onko ihminen turmeltavissa
Posted in Filosofia, Kirjallisuus, Näytelmäkirjallisuus, Runous, tagged Faust, Goethe, maailmanselitysmalli on 13.10.2011| 5 Comments »
Mikä lie, mutta yksi aamu vain teki mieli kirkasvalolampun eteen istuessaan aloittaa uudestaan Wolfgang von Goethen Faust. Totesin, että jahas, tällaista sivuvaikutuksista ei ohjekirjassa mainittukaan – ja hain Faustin hyllystä. Koska lampun edessä on istuttava se kolmekymmentä minuuttia aamussa, tulee siinä aina yksi – ja toivottavasti kaksi – klassikkoa luetuksi.
Luin Faustin ensimmäisen osan joskus yli kymmenen vuotta sitten ja pidin siitä jo silloin. Kakkososa, joka ymmärtääkseni on vähän raskaampi ja muistikuvien perusteella symbolisempikin, jäi lukematta loppuun. Aion lukea nyt tarinan loppuun, vaikka Craig Thompsonin uusin sarjakuva Habibi saapui jo häiritsemäänkin.
Mutta se Faust.
Näytelmäkirjallisuuden pikakurssi
Posted in Kirjallisuus, Näytelmäkirjallisuus, tagged amerikkalainen draama, klassikot, näytelmäkirjallisuus, parhaat näytelmät on 25.8.2011| 2 Comments »
Joku oli taannoin haeskellut tietoa parhaista kirjoitetuista näytelmistä ja päätynyt sitten tänne. Eikä tietenkään löytänyt mainintaakaan etsimästään.
En usko edelleenkään, että kaikkien pitäisi lukea tietyt teokset vain yleissivistyksen vuoksi – sen enempää Moby Dickiä kuin Nukkekotiakaan. Mutta jos näytelmät kiinnostavat, kannattaa lukea vähintäänkin nämä.
Yhteiskunnallinen teatteri ei ole selitys
Posted in Kirjallisuus, Näytelmäkirjallisuus, tagged Esitystalous, Fundamentalisti, Juha Jokela, Mobile Horror on 11.8.2011| Leave a Comment »
Olen kehunut sen verran Juha Jokelan näytelmänkirjoitustaitoja, että voin nyt täysin oikeutetusti haukkuakin niitä hiukan. Luultavasti vähän enemmän.
Jokelan Esitystalous on miehen viimeisin teos, sekä näytelmä että ohjaustyö, jonka hän itse ohjasi Espoon Kaupunginteatteriin. Tämä näytelmä – joka tietenkin kehuttiin läpi suomalaisen median ja jokaisen löytämäni esitystä käsitelleen nettisivun – herättää useita kysymyksiä, joista ei vähäisimpänä sitä, että kenen näytelmä tämä oikein on?
Äidin dilemma
Posted in Kirjallisuus, Näytelmäkirjallisuus, tagged all my sons, arthur miller, death of a salesman, kauppamatkustajan kuolema on 21.4.2011| 1 Comment »
Arthur Miller tunnetaan paitsi miehenä, joka oli naimisissa Marilyn Monroen kanssa, myös näytelmäkirjailijana, joka kirjoitti yhden kaikkien aikojen kuuluisimmista näytelmistä, Kauppamatkustajan kuoleman (Death of a Salesman, 1949).
Millerillä on kuitenkin muitakin hyviä näytelmiä, mm. Tulikokeen (The Crucible, 1953), joka oli Millerin analogia senaattori Joseph McCarthyn kommunistivainoista, jonka kohteeksi Miller itsekin joutui – sekä All My Sons, jota ei ilmeisesti ole Suomessa koskaan esitetty.
Sääli, sillä vaikkei aivan Kauppamatkustajan kuoleman syvyyksiin ylläkään, All My Sons on kuitenkin hieno näytelmä.
Aukko yleissivistyksessä 