Olen tullut kuunnelleeksi paljon musiikkia samalla, kun teen päivälenkkiä koiran kanssa. Tiedostamattani olen kerännyt puhelimeeni kappaleita, jotka tavalla tai toisella liittyvät minuun ja elämääni ylipäätään. Kunnes sen sitten tänään äkkiä tajusin.
Sen enempiä selittelemättä, tämä on elämäni soundtrack. Tai Elämä: Musikaali. Ruma, kaunis ja rakas, rikas, rämä mutta oma.
Archive for the ‘Ihmissuhteet’ Category
Elämä: Musikaali
Posted in Ihmissuhteet, Tapahtuma, tagged elämä, Musikaali on 18.2.2016| Leave a Comment »
Neiti Antropia
Posted in Ihmissuhteet on 5.10.2015| Leave a Comment »
Keski-ikä on tuonut mukanaan tervetulleita tuliaisia. Muistan vielä kymmenenkin vuotta sitten katsoneeni kateudella 40-50 -vuotiaita, jotka tuntevat paitsi itsensä, myös omat rajansa. Jotka – kai sen näinkin voi sanoa – eivät välitä paskaakaan.
Kunnes huomaa, että itsestä on tullut samanlainen.
Miksi ihminen
Posted in Filosofia, Ihmissuhteet, Viestintä on 12.5.2015| 3 Comments »
MIKSI IHMINEN ei ota yhteyttä kysyäkseen, mitä kuuluu? Tai jos ottaa, miksei hän kysy mitä kuuluu ”sille asialle, josta viimeksi puhuessamme minulle kerroit”? Tai jos niinkin tekee, miksei kuuntele toisen vastausta ja mieti mitä siihen sanoisi, vaan kiirehti kertomaan omat kuulumisensa minkä jälkeen sanoo ”nyt pitää mennä, oli tosi kiva keskustella”?
MIKSI IHMINEN ei tiedä, että eri ihmisillä ystävyys ja kaveruus ja tuttavuus ovat kaksi tai kolme tai sata eri asiaa? Miksi hän ajattelee ihmissuhdetta ruohona, joka vihertää kuivassa maassa eikä kuole vaikka sen yli ajaisi, kävelisi, puhuisi?
MIKSI IHMINEN kokee, että yksisuuntainen on parempi kuin kaksisuuntainen? Miksei kuule sitä räjähdystä, joka tapahtuu silmien havaitsemattomissa atomitasolla, kun toisiaan vastaan samanaikaisesti lähetetyt puhepartikkelit kohtaavat toisensa kapealla kommunikaatiokujalla, litsaantuvat toisiaan vasten sananjalat katkeillen ja sosiaalinen verkko väräjöiden, vaan jatkavat kunnes kuja on niin täynnä sanarojua ettei kunnan jätehuoltokaan sitä enää siivoa vaan rakentaa tilalle uuden väylän – jos rakentaa?
MIKSI IHMINEN ei mitään ymmärrä ennen kuin on sen itse kokenut? Ja miksi ihminen ei ymmärrä sitä, ettei mitään ymmärrä ennen kuin on sen itse kokenut? Miksei se ymmärrä edes sitten, kun sille on sen selittänyt, vaan sen sijaan hän kieltää sellaisen olemassa olon, mistä ei itsellä ole tietoa, kokemusta tai ymmärrystä?
MIKSI IHMINEN olettaa, että aika parantaa haavat? Miksi uskoo, että itselle helpoin ja vaivattomin tapa on myös kaikista paras? Miksi antaa asioiden olla, koska onko asioitakaan jos ei ole ihmisiä? Onko ihmisiä ilman asioita?
MIKSI IHMINEN haluaa jotain, mutta ei ole valmis näkemään sen eteen vaivaa? Tai jos on valmis, miksi on vaivan oltava sillä tavalla mielekästä vaivaa, ettei hänen ole sitä ikävä tai vastenmielinen tehdä? Miksi paidat tehdään nykyään sellaisiksi, ettei niistä pysty hihoja käärimään?
MIKSI IHMINEN luulee, että kaikessa on kyse hänestä? Miksei joskus kuvittelisi, että voisiko kyse olla toisesta? Miksei tiedä vastuutaan ystävänä, vanhempana, sisaruksena, vaan kaikki on häntä varten? Miksei voisi joskus olla toisia varten ja jos kaikki ovat toisia varten, eikö olisi kaikilla silloin joku?
MIKSI ihminen?
MIKSI, ihminen?
Saus
Posted in Ihmissuhteet, Viestintä, Yhteiskunta, tagged mielensäpahoittaja on 3.3.2015| Leave a Comment »
Ihminen osaa olla luova etsiessään keinoa olla hyväksymättä toisten ihmisten tunteita. Vanhoina hyvinä jussipaita-aikoina, jolloin eli sellaisia hienoja miehiä kuin Tapio Rautavaara, käskettiin olemaan ”valittamasta kuin akka” ja ”miehistymään”.
Mieskuvan laajentuessa entistä suvaitsevaisemmaksi sukupuoleen vetoaminen on käynyt vähän hankalaksi, joten jotain uutta on ollut keksittävä.
Onneksi hädän ollessa suurin kuvaan asteli Tuomas Kyrö.
Katso ja kadu
Posted in Erityisherkkyys, Ihmissuhteet, Yhteiskunta, tagged erityisherkkyys, hsp on 15.1.2015| 4 Comments »
Jatketaanpas vielä Suomen suosituimmasta puheenaiheesta eli erityisherkkyydestä. Niin, niin, meistä hölmöistä jotka ilmeisesti eivät tee mitään muuta kuin itkevät päivät pitkät.
En edes viitsi oikaista sellaisia, netistä löytyy tietoa kosolti sellaisille, joita se oikeasti kiinnostaa. Kaikkia muita mikään maailman tieto ei riitä vakuuttamaan.
Olen nyt noin viikon verran ollut erityisherkkien keskuudessa, osallistunut ja seurannut keskustelua. Tuona aikana olen joutunut myöntämään oman naiiviuteni: erityisherkkyys ei tätä maailmaa pelasta.
Pidä ratista kiinni
Posted in Ihmissuhteet, Yhteiskunta on 19.7.2014| 1 Comment »
Tiettyyn ikään asti sitä luulee tuntevansa ihmiset, ihmistyypit ja varsinkin tietyt läheiset ja tutut ihmiset, ja uskoo voivansa luottaa, jos ei mihinkään muuhun, sukulaisuuteen.
Kunnes sitten riittävän vanhaksi eläessään ja kokemuksia kartutettuaan sitä joutuu joku päivä hyväksymään sen, ettei ole olemassa mitään, mikä takaisi että ihmiset ovat huomaavaisia ja kohteliaita toisilleen. Ei verisiteitä, ei menneitä palveluksia, ei huomaavaisuutta, ei mitään. Koska kaikki voi muuttua yhdessä hetkessä.
Että ihmiset liian herkästi antavat vallan sille, mille se ei kuulu, ja vihaavat, kadehtivat, arvostelevat ja halveksivat ja tunteiden vallassa näkevät sen vielä oikeutetuksi.
Minäkin tein sitä aikoinaan paljon ja uskoin olevani aina oikeassa. Ja vaikka olen saattanutkin olla oikeassa asiatasolla, reaktioni ovat olleet liian voimakkaita. Olen kokenut asioista tunteita, jotka eivät millään mittakaavalla vastaa asian suuruutta. Tunteet ovat vallanneet minut.
En ole suinkaan ainoa.
Aukko yleissivistyksessä 