Mustaa ja valkoista: Perjantai

Parin sairastelupäivän takia jäi näkemättä kaksi taiteellisesti mielenkiintoisinta esitystä keskiviikolta ja torstailta: Ken Main Poem of Phenomenon sekä espanjalaisen Catalina Carrascon Näkymätön todellisuus.
      Onneksi näin sitten sen sijaan festivaalin kaksi kiistatta hauskinta esitystä. Ne olivat molemmat perjantaina.

Read Full Post »

Mustaa ja valkoista X: Maanantai

Sitten tuli maanantai, joka osoittautui ohjelmistollisesti ongelmalliseksi päiväksi. Ei siksi, että georgialaisen Liberty Theatren The Beautiful Georgian Woman olisi ollut huono, vaan siksi, että en tiedä oliko se.
      Näytelmässä oli parikin ongelmakohtaa.

Read Full Post »

Mustaa ja valkoista X: Sunnuntai

Sunnuntai oli Mustan ja valkoisen teatterifestivaalilla yhden esityksen päivä, etenkin kun olin nähnyt Kuusta pudonneet jo lauantaina Lappeenrannassa.
      Tämä yksi esitys oli helsinkiläisen Teatteri Metamorfoosin Sauna.

Read Full Post »

Mustaa ja valkoista X: Lauantai

Mustan ja valkoisen teatterifestivaalin ensimmäiseltä päivältä ehdin näkemään kaksi esitystä: venäläisen katuteatteriesityksen Kuusta pudonneet sekä englantilaisen Finger And Thumb Theatren Sirkuskarhun.
Hyvin erilaisia molemmat.
      Millaisia olivat?

Read Full Post »

Tänään se alkaa

Fire Fingers: Ms. Flames. Saksa.

Mustan ja valkoisen teatterin festivaali järjestetään tänä vuonna jo kymmenennen kerran. Se alkaa tänään ja kestää viikon. Ensimmäistä kertaa nyt myös Lappeenrannassa ensimmäisen päivän ajan.
      Koko olemassa olonsa ajan festivaali on taistellut kohtaloa vastaan ja painanut sitkeästi vuodesta toiseen, vaikka kuka tahansa talousihminen olisi voinut sanoa, että lopettakaa jo.
      Vaikka festivaali ei ehkä ole tuottanut rahaa tai kerännyt yleisöä niin paljon kuin olisi ansainnut, se on kuitenkin tuonut ainakin minulle niin paljon uutta henkistä pääomaa, että uskoni hyvään ja puhuttelevaan teatteriin on säilynyt. Siitä kiitokset festivaalin primus motoreille eli Katri Lättille ja Kamran Shahmardanille: olette tehneet teatteria rakastavalle yleisölle suuremman palveluksen kuin arvaattekaan.

Read Full Post »

MVTF: Sokerina pohjalla, roskapussi

Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalin lopussa odotti helmi. Festivaalilla on nähtyt klovneja ennenkin ja näiden kokemusten perusteella osasi jo etukäteen odottaa, että Toti Toronellin esitys on jotain enemmän kuin punainen nenä ja hassut vaatteet.
         Olen aika vaikea nauratettava.
         Toronelli sai minut nauramaan. Aika vaivatta vielä. Pisteet sille.

Read Full Post »

MVTF: Vanhaa teatteria

Perjantai-ilta Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalilla otti askeleen taaksepäin sisällössä ja keskittyi enemmän tyylilajiin. Illan ohjelmistossa oli japanilaista teatteria – jonka tyylisuunnasta ei ole aavistustakaan – sekä sitten jotain niinkin klassista kuin parisataa vuotta vanha Mozartin ooppera, Cosi fan tutte.
         Näistä kahdesta ei jäänyt käsiin mitään sellaista, mitä jäi tiistailta ja torstailta. Cosi fan tutten nyt kyllä vielä katsoi, mutta japanilainen teatteri oli asia erikseen.

Read Full Post »

MVTF: Sanaton

Torstai oli sanattoman teatterin päivä. Olen edelleen keskittynyt lähinnä illan ohjelmistoon jättäen kylmästi välistä päivällä esitettävän katuteatterin, nukketeatterin ja kaiken, mitä siellä meneekään. Jään epäilemättä paljosta paitsikin, mutta en niin paljosta kuin jos en näkisi, mitä illalla tapahtuu.
         Torstai-ilta oli hieno. Balettia ja miimistä teatteria. Ja taas sitä muisti, miten valtavan hienoa teatteri voi olla. Mikä ilmaisuvoima sillä on.

Read Full Post »