Saksalainen Bertolt Brecht, eeppisen teatterin perustaja tai ideoija, miten sen nyt haluaa ymmärtää, on yksi teatterihistorian vaikutusvaltaisimmista hahmoista. Useita näytelmiä kirjoittanut Brecht muistetaan ennen kaikkea eeppisen teatterinsa peruskäsitteestä eli verfremdungeffektistä, joka myös vieraannuttamisefektinä tunnetaan.
Kirjallisuushistoria sen sijaan muistaa ainakin tapauksen, jolloin Hella Wuolijoki ja Suomessa kyläillyt Brecht kirjoittivat yhdessä näytelmää Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti. Näytelmä tuli valmiiksi minkä jälkeen Brecht omi sen kylmästi omiin nimiinsä pudottaen Wuolijoen nimen teoksesta.
Ajoittaista kritiikitöntä kirjallisuushistoriallista arvostusta tärkeämpiä ovat minulle kuitenkin Brechtin kirjoittamat näytelmät, joista viimeisimpänä luin Äiti Pelottoman ja hänen lapsensa. Kysymys kuuluu, miten se pärjää vertailussa nykydraamaan etenkin eeppiseen teatteriin pohjaavilta lähtökohdiltaan?
Onko eeppisessä teatterissa ideaa? Onko Äiti Peloton todella yksi parhaista 1900-luvulla kirjoitetuista näytelmistä?
Archive for lokakuu 2010
Eeppistä tunteettomuutta
Posted in Näytelmäkirjallisuus, tagged äiti peloton, brecht, draama, eeppinen, kritiikki, teatteri on 28.10.2010| Leave a Comment »
Voiko kirjoittamalla vaikuttaa, Helsingin Sanomat?
Posted in Journalismi, Kirjoittaminen, Media, Viestintä, tagged heikki luostarinen, helsingin sanomat, mediakritiikki, olli ainola, uutinen on 26.10.2010| 2 Comments »
Yrittää voi. Näin ainakin itseään suomalaisen journalismin airueena pitävä Helsingin Sanomat tänä aamuna. Uutisen laadun huomioon ottaen saattaa jopa käydä niin, että Suomen arvostetuin sanomalehti saa tahtonsa läpi eikä luottoni median omiin motiiveihin kärsi kolausta.
Musta lammas
Posted in Kirjallisuus, Näytelmäkirjallisuus, tagged brecht, canth, draama, ibsen, o'neill, williams on 25.10.2010| 5 Comments »
Näytelmäkirjallisuudesta osana kirjallisuutta on keskusteltu jo pitkään ainakin akateemisissa piireissä. Sitä kirjallisuutena pitävien perustelu on, että näytelmät ovat kirjoitettuja, painettuja ja kokonaisia teoksia – minkä lisäksi mainitaanhan siinä jo nimessäkin, että näytelmäkirjallisuus.
Opposition perustelu taas on, että eivätpäs ole. Puolestapuhujat sanovat että onpas. Oppositio siihen, että eipäs: näytelmät eivät ole kokonaisia teoksia, koska teksti toteutuu vasta esitettäessä. Että teksti saa lopullisen muotonsa ja toteutumansa vasta ohjaajan ja näyttelijän käsittelyssä.
Annetaan heidän vääntää, koska loppujen lopuksi on aika yhdentekevää ovatko näytelmät kirjallisuutta vai eivät. Merkitystä on sillä, että ne ovat hyviä tekstejä olipa lajityypin status mikä tahansa.
Katedraalin raunioilla nukkuu lukija
Posted in Kirjallisuus, Ulkomainen kaunokirjallisuus, tagged dekkarit, eeppinen kerronta, follett, fossum, huono kirjallisuus, hyvä kirjallisuus, juonivetoisuus, salinger, steinbeck on 21.10.2010| 2 Comments »
Joku päivä olisi varmaan selvitettävä, olenko kriittinen vai ainoastaan laiska lukija. Olinpa kumpi tahansa, kertoja, jolloin olen jättänyt kirjan kesken, ei yhdellä kädellä laske.
Olen keskeyttänyt lukemisen älyllisesti muumioituneena jo sen verran usein, että nykyään tuleekin jo aika tarkkaan harkittua ennen kuin edes viitsii aloittaa uutta kirjaa: entä jos pettyy ja huomaa älyllisen haasteen tai koskettavan tunne-elämyksen sijaan vain haaskanneensa aikaa?
Hulluinta on se, että siitä tuntee syyllisyyttä. Jotenkin päähän on tartutettu sellainen maailmankatsomus, että lukeminen itsessään on joogalentämiseen verrattava pyhä ja henkeä kohottava kokemus riippumatta siitä nousevatko varpaat lattiasta.
Minusta tylsä on vaan tylsää.
Taso neljä
Posted in Kirjoittaminen, tagged itsekritiikki, kirjoittaminen on vaikeaa, kolumni, kurssi, luova kirjoittaminen, opiskelu, romaani on 18.10.2010| 6 Comments »
Luovan kirjoittamisen kurssilla oppilaat valittelevat, kun kirjoittaminen on niin vaikeaa. Aivan, onhan se. Heidän tapauksessaan se on vaikeaa, koska minä teen siitä heille vaikeaa. Mutta on se hankalaa muutenkin, minusta ja minun kieroudesta riippumatta.
Todistetusti supermakee
Posted in Media, Tapahtuma, Viestintä on 15.10.2010| 1 Comment »
”Kolumnisti-toimittaja-lyyrikko-dramaturgi Teemu Salohalmeella on takanaan lähes kymmenen vuoden ura useaan eri aikakaus- ja sanomalehteen kirjoittaneena toimittajana.”
Suomalaiseen kulttuuriin – konsertteihin, teatteriin, taidenäyttelyihin ja tapahtumiin – on livahtanut jostain kummasta uusi trendi.Viimeksi kuluneiden puolentoista kuukauden aikana olen törmännyt tähän jo kahdesti: kerran teatterissa ja kerran konsertissa.
Kutsun tätä ilmiötä todisteluksi vain koska en viitsi kutsua sitä aivopesuksi.
Aukko yleissivistyksessä 