Vähintäänkin tämän vuoden parhaita suuren maailman televisiolöytöjä on tänä kautena alkanut ja katsomani Crazy Ex-Girlfriend.
Ideansa perusteella perusteella Crazy Ex-Girlfriend kuulostaa paitsi teinisaippuasarjalta myös tylsästä ja moneen kertaan nähdyltä. Mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Uskallan väittää, että sarja on yksi älykkäimmistä ja omaperäisimmistä sarjoista pitkään aikaan.
Sarja kertoo New Yorkissa uran luoneesta asianajajasta Rebecca Bunchista (Rachel Bloom), joka firman osakkaaksi kohoamisen päivänä törmää New Yorkin kaduilla nuoruudenrakastettunsa Josh Chaniin (Vincent Rodriguez). Josh asuu onellisena Californian West Covinassa, jonne Rebecca päättää niiltä istumilta muuttaa. Ja nimenomaan ei vain sen vuoksi että Josh siellä asuu – kuten hän itselleen ja muille uskottelee. Juuri siksi.
Kuulostaa köykäiseltä, eikö?
Näin on useimpien ideoiden kanssa, jolloin onkin kyse toteutuksesta. Ensinnäkin, Crazy Ex-Girlfriendin huumori on päätöntä ja mitään kaunistelematonta. Se on rehellinen, tarkkakatseinen, suorapuheinen ja kuvia kumartelematon.
Toinen koukku on se, että Crazy Ex-Girlfriend on musikaali. Ei läpilaulettu, jokaisessa jaksossa on pääpiirteittäin kaksi laulua. Nämä kappaleet… No, katsokaa itse:
Crazy Ex-Girlfriend on juuri näin räävitön ja itseironinen läpi tuotantokauden ja tekee sen täysin rutiinilla jaksosta toiseen. Sarja ensimmäisen tuotantokauden aikana läpi lukuisia eri tyylilajeja latinosta Motowniin, rokkiin, rappiin, discoon parodioiden poikabändejä, rap-artisteja ja lukuisia muita.
Paronioinnistaan huolimatta sarja kuitenkin tekee musiikkinumerot tosissaan – tai ainakin kieli hyvin syvällä poskessa – vieden samalla omaa tarinaansa ja henkilökuvausta eteenpäin, mistä syystä en ihan kaikkein parhaimpia videoita tähän spoilereiden takia voi laittaa.
Kaikkiaan biisien taso säilyy hämmästyttävän korkeana koko ensimmäisen 18-jaksoisen tuotantokauden jopa parantuen entisestään loppua kohti. Sanoituksiin on kätketty niin paljon erilaisia vitsejä, että niistä riittää löydettävää useampaankin katsomis-/kuuntelukertaan.
Tarinallisesti Crazy Ex-Girlfriend etenee melkoisen tuttuja reittejä. On Josh, jonka takaisin saadakseen Rebecca on valmis tekemään käytännössä mitä tahansa – ja sitten on muita miehiä, jotka todellisuudessa saattavatkin olla Rebeccan todellisia rakkauksia.
Hienoa sarjassa on myös se, ettei se pidä kerrontaa ilmavana ja kevyenä, vaan käy välillä synkistelemään. Se yhdistää sekä farssia että synkkyyttä niiden tuntumatta edes tyylirikolta. Sarjalla on täysin oma tyylinsä ja voi lainata vaikkapa vähän Tenacious D:tä:
Kahdeksaantoista ensimmäisen tuotantokauden jaksoon mahtui yksi tai kaksi jaksoa, jotka olivat kerronnallisesti keskivertoa heikompia, mutta jotka nekin pelasti sarjan pettämätön asenne – tai musiikki.
Muutenkin erittäin hyvänä televisiovuotena, kiitos Daredevilien, Jessica Jonesien, The Americansien ja muutaman muunkin., Crazy Ex-Girlfriend on kuitenkin se sarja, joka on minuun suurimman vaikutuksen tehnyt ja jonka tästä tv-kaudesta lämpimimmin muistan.
Sarja sai huomiota myös virallisesti. Paitsi että on kerännyt kiitosta suurimmalta osalta televisiokriitikoista, sarjan toinen luoja ja pääosanesittäjä Rachel Bloom palkittiin tänä keväänä Golden Globella.
Loppuun vielä yksi sarjan hauskimmista ja parhaista biiseistä. Tosin se sisältää paljastuksia siitä, mitä sarjassa tapahtuu, joten omalla vastuulla.
Toisin
sanoen,
älä
skrollaa
alaspäin
äläkä
katso
ellet
halua
tietää.
Aukko yleissivistyksessä 
Vastaa