Ja taas on se vuoden paras aika. Ei siksi, että joulu olisi lähellä, vaan siksi, että käynnissä on jos jonkinlaista merkittävää kilpailua. Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus on ammentanut kymmenennestä Jean Sibelius -viulukilpailusta juttuaiheita jo yli viikon ajan, Finlandia Junior palkinto on jaettu ja tuloksia Suomen suurimmasta kirjoituskilpailusta eli varsinaisesta Finlandia-palkinnosta odotellaan.
Puhumattakaan siitä, minkä kaikenlaisia kirjoituskilpailuja on tämän vuoden aikana järjestellä milloin missäkin notkelmassa: elämäkerrallinen kirjoituskilpailu yli ja alle 25-vuotiaille, kilpailu vaihtoehtohistorianovelleista kiinnostuneille, kuvaile unelmiesi talo Avotakkaan, novelli yhdenvertaisuudesta, Matti Joenpolven novellikilpailu aihetta rajoittamatta, uusi nuorten kirjoituskilpailu Kasvukipuja, elokuvaverkosto Nisi Masan käsikirjoituskilpailu, Teoksen suuri fantasia- ja science fiction -kirjoituskilpailu…
Paras voittakoon. Voittaako?
Archive for marraskuu 2010
Leikki leikkinä (ja nyt puhutaan taiteesta)
Posted in Kirjallisuus, Kulttuuri, Media, Taide, tagged basware, finlandia, kilpailu, kirjoituskilpailu, nobel, pulitzer, sibelius, taidekilpailu on 29.11.2010| 1 Comment »
Maallinen vaellus
Posted in Kirjallisuus, Ulkomainen kaunokirjallisuus, tagged graham greene, teema, uskonto, voima ja kunnia on 25.11.2010| 2 Comments »
Pari viikkoa sitten tuli jupistua jotain temaattisen käsittelyn hankaluudesta. Miten monen kirjan lähtökohta teemaan on teemautomaattinen™ eli sellainen, jossa kirjaan ympätään vaikkapa keskusteluja lapsettomuudesta tai lapseton pariskunta, ja oletetaan, että se näin vain kerronnassa läsnäolevana elementtinä tulee automaattisesti käsitellyksi.
Silloin kyse ei kuitenkaan ole teemasta, vaan aiheesta. Teemaksi aihe muuttuu siinä vaiheessa, kun henkilö tuntee jotain aiheesta johtuen on sen vuoksi valmis toimimaan, ja kun aihetta – esimerkiksi lapsettomuutta – käsitellään kateuden, mustasukkaisuuden, katkeruuden, omistamisen tai vaikkapa vain huonon itsetunnon temaattisesta kehyksestä.
Tai kuten Graham Greene tekee Voimassa ja kunniassa: lähettää papin helvettiin ja katsoo, miten ehjänä usko säilyy.
Haetaan: Pässi narussa
Posted in Kirjoittaminen, Kulttuuri, Viestintä, tagged hakemus, työ, työhakemus, työttömyys on 22.11.2010| 6 Comments »
Useimmiten kirjoittamisesta nauttii silloinkin, kun se on pakollista puurtamista: nautinto tulee siitä, kun joutuu pakottamaan itsensä keksimään jotain uutta – jotain sellaista, mikä ilahduttaa itseä joko älyllisesti tai humoristisesti.
Esseissä on kiva pyöritellä sekä lukijaa että ajatuksia, liittää yhteen toisiinsa liittymättömiä asioita ja yrittää pudottaa lukija logiikan kärrystä niin, ettei tämä lopulta tiedä, miten kirjoittaja tuohon johtopäätökseen tuli, mutta oikeassa se vaan on. Tenttivastauksiin taas voi heittää vaikka mitä älyttömyyksiä, kunhan ne vaan ovat huolellisesti – vaikka miten tuulesta temmatusti – argumentoituja. Kolumneja virkistävät sanaleikit, uutisjuttuja huolellinen perehtyminen sillanrakentamiseen, nanoteknologiaan tai verkkokaupan kiemuroihin.
Mutta yhtä tyylilajia vihaan syvästi. Työhakemukset! Argh!
Taivaallinen interventio
Posted in Kirjallisuus, Näytelmäkirjallisuus, tagged deus ex machina, dialogi, draama, heini junkkaala, näytelmä, sexton, teini on 18.11.2010| 1 Comment »
Valittelin eräälle ihmiselle kotimaisen näytelmäkirjallisuuden tasoa – miten minun on vaikea ellei jopa mahdotonta löytää sellaista suomalaista näytelmää, jota lukiessa ei joko hävettäisi tai ärsyttäisi. Koska olisihan se suotavaa, että meillä olisi jotain muutakin älykästä ja oikeaoppista draamaa kuin sellaista, missä lukee yllä Juha Jokelan nimi.
Minulle suositeltiin sitten muun muassa Heini Junkkaalaa. Innostuneena tietenkin etsin käsiini sen ainoan tässä kaupungissa saatavilla olevan Junkkaalan näytelmän Sextonin.
No, alku oli hyvä.
Tee itse parempi
Posted in Kirjoittaminen, tagged romaani on 15.11.2010| Leave a Comment »
Kun se kerran muka tuntuu tietävän niin hyvin, mikä on hyvää ja mikä huonoa kirjallisuutta eikä löydä kirjoista ja taiteesta mitään muuta kuin virheitä puutteita, miksei se sitten kirjoita omaa kirjaa ja näytä, miten se pitää tehdä?
Hyvä kysymys, jota kukaan ei ole vielä ehtinyt esittää, mutta olisi se sieltä aikanaan tullut. Viimeistään silloin, kun olisin tullut tölväisseeksi jonkun lempikirjaa tai haukkuneeksi taas jotain Kaurismäen kiistämätöntä mestariteosta. Oikaistaan siis vähän.
Koska se ei osaa.
Teemautomaatti
Posted in Kirjallisuus, Kotimainen kaunokirjallisuus, tagged juha siro, marilyn, marilynin hiuspinni, teema on 11.11.2010| Leave a Comment »
Hankalana ihmisenä olen täysin immuuni mainoslauseille ja julistuksille; kun joku tai jokin mainostaa olevan jotain tai tätä, epäilykseni heräävät. Kirjallisuudessa tämä ilmiö näyttäytyy takakansiteksteissä, joissa milloin uppoudutaan, käsitellään tai esitetään riipaisevia kysymyksiä tai pohditaan.
Tai sitten vaan esitetään kysymyksiä, kuten Juha Siron Marilynin hiuspinnin takakannessa: miksi emme uskalla muistaa oikein? Kuka meidän identiteettimme oikein määrittelee – ja onko sitä edes olemassa?
Suuria kysymyksiä. Löytyykö niihin Siron kirjasta myös vastauksia?
Härkäpäisten instituutti
Posted in Filosofia, Kirjoittaminen, tagged blokki, kirjailija, unelma on 8.11.2010| 1 Comment »
Eräänä kesänä rojukaappinsa äärellä istunut hyvin nuori koulukiusattu mies päätti, että sen sijaan että piirtäisi seinään, hänestä tulisikin isona kirjailija. Palkittu, kaikkien ihailema ja arvostama kirjailija, joka kirjoittaa kauniita ja koskettavia tarinoita tärkeistä asioista. Hän oli varma, että kirjailijuus on juuri se, mitä varten hän on olemassa.
Muutamaa kymmentä vuotta myöhemmin ei-enää-niin-hyvin nuorta miestä harmittaa: olisi ehkä kannattanut sittenkin piirtää siihen seinään, koska seinän nyt vielä saa joten kuten puhtaaksi, mutta kerran syntyneitä unelmia ei saa pois pirullakaan. Tai edes Lasolilla.
Oodi kotiseudulle
Posted in Kirjallisuus, Ulkomainen kaunokirjallisuus on 4.11.2010| Leave a Comment »
Kirjallisuustorstait jatkuvat John Steinbeckillä ja Hyvien ihmisten juhlalla. Kirjailijan vuonna 1945 kirjoittama kirja hänen neljästoista teoksensa seuraten näin maailmankuuluja Hiiriä ja ihmisiä sekä Vihan hedelmiä.
Olen oppinut – itseltäni tai joltain viisaammalta, en muista – että mikäli tarinaa ei pysty kertomaan parilla lauseella, siinä on jotain vikaa. Mutta entä jos sen voikin kertoa vain yhdellä?
Hyvien ihmisten juhla kertoo… Niin, mistä?
Tärkeintä on olla olematta väärässä
Posted in Journalismi, Kulttuuri, Media, Taide, Teatteri, tagged keskisuomalainen, kristian smeds, kritiikki, lehdistö, suna vuori, vertigo on 1.11.2010| 6 Comments »
Perjantai-aamun Helsingin Sanomissa oli Suna Vuoren kirjoittama teatteriarvostelu Kristian Smedsin uutuusnäytelmästä Mr. Vertigo. Kritiikki herätti kyllä tunteita, mutta ei ehkä Suna Vuoren toivomia: etupäässä se muistutti siitä, mikä suomalaisessa taidekritiikissä mättää – ja miksi.
Arvosteluja lähes kymmenen vuotta kirjoittaneena tietää kriitikon dilemman jo varsin hyvin. Se on se, kun pitäisi olla yhtä aikaa sekä yleisön että taiteilijan paras kaveri.
Ja sitten vielä rakastaa itseään. Voin sanoa, ettei ole muuten ihan helppoa.
Aukko yleissivistyksessä 