Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for lokakuu 2011

Tuntematonta teatteria

Koska liian usein tulee luotua mielipiteitä pelkkien ennakkoluulojen ja mielikuvien pohjalta, päätin tehdä asialle jotain.
         Blogia lukiessa on saattanut saada vaikutelman, etten pidä Kristian Smedsin teatteritaiteesta. Se on ehkä liioittelua, koska en ole nähnyt ainuttakaan Smedsin ohjaustyötä – mielipiteeni on perustunut Smedsin keräämään jumalointiin, kritiikittömään kritiikkiin ja journalistiikan opinnoissa tekemäni tutkielman lähdeaineistoon, jossa tutkin Smedsin vaikutusta Kajaanin kaupunginteatterin katsojalukuihin. (Ne romahtivat.)
         Arvostan tasa-arvoa eli sitä, että ihmisillä on yhtälaiset mahdollisuudet ja samanlaiset lähtökohdat kohdata toisia ihmisiä ja tehdä taidetta. Siksi katsoin Smedsin Tuntemattoman sotilaan Yle Areenasta. Nyt minulla on mielipide, jota en voi perustella pois verukkeella etten ole nähnyt Smedsin ohjauksia.

(lisää…)

Read Full Post »

Taukoviikko

Opiskelut ja työt painavat päälle, ei kerkiä. Ensi viikolla koittaa jälleen työttömyys ja on taas aikaa.

Read Full Post »

Kirjaston aamuhyllytyksessä löytää paljon kiinnostavalta kuulostavia kirjoja. Kirjoja, joihin on löydetty uusi näkökulma läpikoluttuun ideaan, kirjoja, joissa on syvälliseltä kuulostava teema ja kirjoja, jotka vaikuttavat kokonaan uusilta.
         Viimeiseksi mainittuun ryhmään kuuluu Martin Pagen pienoisromaani Kuinka minusta tuli tyhmä.

(lisää…)

Read Full Post »

Jos osaa jonkin taidon kohtuullisesti tai hyvin, on miltei mahdotonta ymmärtää niitä, jotka eivät osaa. Mitä siinä on ihmeellistä, sen kun tekee – konehan se ompelee, käsi ohjaa veistä, liivatelehti hyytelöittää ja piirrät vaan sen, mikä edessäsi näkyy. Yksinkertaista!
         Olen sanonut vastaavan aika usein kirjoittamisesta puhuessani, kun joku on valittanut miten ei osaa yhtään, yhtään kirjoittaa. Paskapuhetta, osaatpas: sen kun pistät paperille sen, mitä mieleen tulee.
         Onko se niin yksinkertaista?

(lisää…)

Read Full Post »

Mikä lie, mutta yksi aamu vain teki mieli kirkasvalolampun eteen istuessaan aloittaa uudestaan Wolfgang von Goethen Faust. Totesin, että jahas, tällaista sivuvaikutuksista ei ohjekirjassa mainittukaan – ja hain Faustin hyllystä. Koska lampun edessä on istuttava se kolmekymmentä minuuttia aamussa, tulee siinä aina yksi – ja toivottavasti kaksi – klassikkoa luetuksi.
         Luin Faustin ensimmäisen osan joskus yli kymmenen vuotta sitten ja pidin siitä jo silloin. Kakkososa, joka ymmärtääkseni on vähän raskaampi ja muistikuvien perusteella symbolisempikin, jäi lukematta loppuun. Aion lukea nyt tarinan loppuun, vaikka Craig Thompsonin uusin sarjakuva Habibi saapui jo häiritsemäänkin.
         Mutta se Faust.

(lisää…)

Read Full Post »

Huomasin, että olit etsinyt, koska olit päätynyt yhdellä sellaisella haulla tälle sivulle. No, täältähän niitä löytyy, vuoden edestä jo. Lisäksi löytyy paljon valmista analyysia ja polemisointia taiteesta ja kirjallisuudesta, jota sopivasti esseen väliin leikkelemällä saat takuuvarmasti tehtyä kirjoitelman, jossa ei ole ainuttakaan omaa ajatusta.
         Ja tiedätkö mitä? Varastaminen on ihan ok, sitä tekevät kaikki. Kuten vuosituhannen muotislogan sanoo, ajatteleminen on yliarvostettua. Ei vitsiä ilman totuuden hiventä.
         Mutta ennen kuin varastat, lue tämä. Luultavasti olet minulle sen verran velkaa. Sen jälkeen voit tehdä mitä haluat.

(lisää…)

Read Full Post »

Craig Thompsonin Blankets oli lukuhetkellä paras siihen mennessä lukemani piirrosnovelli – joistain puutteista huolimatta. Se oli ja on läpeensä rehellinen omakerrallinen teos, jossa Thompson katsoo itseään ja ympäröivää kristillistä kulttuuria avoimen analyyttisesti ja lopulta kyseenalaistaen kaiken lapsuudessa ja nuoruudessa oppimansa. Minkä lisäksi se on myös kaunis rakkauskertomus.
         Thompsonin puolitoista viikkoa sitten ilmestynyt piirrosnovelli Habibi työntää omaelämäkerrallisuuden sivuun – tai ainakin peittää sen taitavasti – ja keskittyy kokonaan uuteen tarinaan.

(lisää…)

Read Full Post »

Older Posts »