Koska liian usein tulee luotua mielipiteitä pelkkien ennakkoluulojen ja mielikuvien pohjalta, päätin tehdä asialle jotain.
Blogia lukiessa on saattanut saada vaikutelman, etten pidä Kristian Smedsin teatteritaiteesta. Se on ehkä liioittelua, koska en ole nähnyt ainuttakaan Smedsin ohjaustyötä – mielipiteeni on perustunut Smedsin keräämään jumalointiin, kritiikittömään kritiikkiin ja journalistiikan opinnoissa tekemäni tutkielman lähdeaineistoon, jossa tutkin Smedsin vaikutusta Kajaanin kaupunginteatterin katsojalukuihin. (Ne romahtivat.)
Arvostan tasa-arvoa eli sitä, että ihmisillä on yhtälaiset mahdollisuudet ja samanlaiset lähtökohdat kohdata toisia ihmisiä ja tehdä taidetta. Siksi katsoin Smedsin Tuntemattoman sotilaan Yle Areenasta. Nyt minulla on mielipide, jota en voi perustella pois verukkeella etten ole nähnyt Smedsin ohjauksia.
Archive for lokakuu 2011
Tuntematonta teatteria
Posted in Teatteri on 31.10.2011| 4 Comments »
Taukoviikko
Posted in Kirjoittaminen on 24.10.2011| 1 Comment »
Opiskelut ja työt painavat päälle, ei kerkiä. Ensi viikolla koittaa jälleen työttömyys ja on taas aikaa.
Taakkansa kullakin
Posted in Filosofia, Huumori, Kirjallisuus, Ulkomainen kaunokirjallisuus, tagged älykkyys on 20.10.2011| 5 Comments »
Kirjaston aamuhyllytyksessä löytää paljon kiinnostavalta kuulostavia kirjoja. Kirjoja, joihin on löydetty uusi näkökulma läpikoluttuun ideaan, kirjoja, joissa on syvälliseltä kuulostava teema ja kirjoja, jotka vaikuttavat kokonaan uusilta.
Viimeiseksi mainittuun ryhmään kuuluu Martin Pagen pienoisromaani Kuinka minusta tuli tyhmä.
Mikset vaan kirjoita
Posted in Kirjoittaminen on 17.10.2011| 6 Comments »
Jos osaa jonkin taidon kohtuullisesti tai hyvin, on miltei mahdotonta ymmärtää niitä, jotka eivät osaa. Mitä siinä on ihmeellistä, sen kun tekee – konehan se ompelee, käsi ohjaa veistä, liivatelehti hyytelöittää ja piirrät vaan sen, mikä edessäsi näkyy. Yksinkertaista!
Olen sanonut vastaavan aika usein kirjoittamisesta puhuessani, kun joku on valittanut miten ei osaa yhtään, yhtään kirjoittaa. Paskapuhetta, osaatpas: sen kun pistät paperille sen, mitä mieleen tulee.
Onko se niin yksinkertaista?
Faust eli onko ihminen turmeltavissa
Posted in Filosofia, Kirjallisuus, Näytelmäkirjallisuus, Runous, tagged Faust, Goethe, maailmanselitysmalli on 13.10.2011| 5 Comments »
Mikä lie, mutta yksi aamu vain teki mieli kirkasvalolampun eteen istuessaan aloittaa uudestaan Wolfgang von Goethen Faust. Totesin, että jahas, tällaista sivuvaikutuksista ei ohjekirjassa mainittukaan – ja hain Faustin hyllystä. Koska lampun edessä on istuttava se kolmekymmentä minuuttia aamussa, tulee siinä aina yksi – ja toivottavasti kaksi – klassikkoa luetuksi.
Luin Faustin ensimmäisen osan joskus yli kymmenen vuotta sitten ja pidin siitä jo silloin. Kakkososa, joka ymmärtääkseni on vähän raskaampi ja muistikuvien perusteella symbolisempikin, jäi lukematta loppuun. Aion lukea nyt tarinan loppuun, vaikka Craig Thompsonin uusin sarjakuva Habibi saapui jo häiritsemäänkin.
Mutta se Faust.
Etsitkö kirjallisuusesseetä?
Posted in Opiskelu, tagged ajatteleminen, äidinkieli, empatia, kirjallisuusessee, lukio, mielipide on 10.10.2011| 1 Comment »
Huomasin, että olit etsinyt, koska olit päätynyt yhdellä sellaisella haulla tälle sivulle. No, täältähän niitä löytyy, vuoden edestä jo. Lisäksi löytyy paljon valmista analyysia ja polemisointia taiteesta ja kirjallisuudesta, jota sopivasti esseen väliin leikkelemällä saat takuuvarmasti tehtyä kirjoitelman, jossa ei ole ainuttakaan omaa ajatusta.
Ja tiedätkö mitä? Varastaminen on ihan ok, sitä tekevät kaikki. Kuten vuosituhannen muotislogan sanoo, ajatteleminen on yliarvostettua. Ei vitsiä ilman totuuden hiventä.
Mutta ennen kuin varastat, lue tämä. Luultavasti olet minulle sen verran velkaa. Sen jälkeen voit tehdä mitä haluat.
Habibi – islamilainen rakkaustarina
Posted in Kirjallisuus, Piirrosnovelli, tagged aikuisten sarjakuva, blankets, craig thompson, habibi, rakkaustarina on 6.10.2011| 2 Comments »
Craig Thompsonin Blankets oli lukuhetkellä paras siihen mennessä lukemani piirrosnovelli – joistain puutteista huolimatta. Se oli ja on läpeensä rehellinen omakerrallinen teos, jossa Thompson katsoo itseään ja ympäröivää kristillistä kulttuuria avoimen analyyttisesti ja lopulta kyseenalaistaen kaiken lapsuudessa ja nuoruudessa oppimansa. Minkä lisäksi se on myös kaunis rakkauskertomus.
Thompsonin puolitoista viikkoa sitten ilmestynyt piirrosnovelli Habibi työntää omaelämäkerrallisuuden sivuun – tai ainakin peittää sen taitavasti – ja keskittyy kokonaan uuteen tarinaan.
Sana takaisin, kaksi tilalle
Posted in Kirjoittaminen on 5.10.2011| Leave a Comment »
Oho. Ei tulekaan Faustia huomenna, vaan vasta viikon päästä – yrittäkää kestää, koska Fausthan kiinnostaa teitä ihan valtavasti.
Syyn tästä voi vierittää Doot Doot Gardeniin eli Craig Thompsonille, jolta ilmestyi puolitoista viikkoa sitten uusi piirrosnovelli, Habibi. Siitä huomenna. Aion puhua teidät lukemaan ja ostamaan sen. Kahtena kappaleena.
Oi Leila, Leila!
Posted in Kirjallisuus, Kotimainen kaunokirjallisuus, tagged feminismi, Jari Tervo, Layla, Myyrä, naiskuva, Ohrana, Pohjanhovi, Troikka on 4.10.2011| 3 Comments »
Tulin kehuneeksi feministiksi heittäytyneen Jarin uusinta ja koko tuotantoa. Kehun edelleen. Mutta samalla täytynee tutkailla aiemman ihastuksen vaikutuksia uusimman tuotoksen lukukokemukseen.
Teemu kutsui kylille blogiinsa, niinpä teen sen täällä.
Muutoksen tuuli
Posted in Huumori, tagged muutosvastarinta, työ on 3.10.2011| 1 Comment »
Syvällä kellarin uumenissa istui pienen pyöreän pöydän ympärille kyyristyneenä joukko. Tai eivät he oikeastaan olleet joukko, he olivat joukkue, johon olivat keränneet kaikki samaa mieltä olevat toverinsa. Eivätkä he olleet vain tovereita, he olivat kohtalotovereita – vuosikymmeniä kestäneen sodan yhteen hitsaamia, samasta ideologisesta palosta syntyneitä ja siihen kiinni hitsaantuneita.
– Minä haluan sanoa, aloitti pieni silmälasipäinen hiirulainen, joka tihrusti savuavan öljylampun valossa pöydän vastapuolella istuvia, – että minä en ymmärrä, miksi meidän pitää istua kylmässä ja pimeässä. Minä ehdotan että pistämme ensi viikolla valot.
– Ja minä vastustan, sanoi pöydän vastalaidalla aivan hiirulaisen näkökyvyn kantamilla istuva rotevarakenteinen nainen, – Näin on tehty ennenkin ja näin tehdään vastakin.
– Mutta miksi?
– Näin on tehty ennenkin ja näin tehdään vastakin.
He olivat muutosvastarintaliike.
Aukko yleissivistyksessä 