Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Ulkomainen kaunokirjallisuus’ Category

Hyvä on, yritin lukea sitä Faustin kakkososaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Ei jaksanut kiinnostaa edes puoleksi sillä intensiteetillä kuin ensimmäinen osa kiinnosti.
         Onko vika lukijassa vai mestariteoksessa?

(lisää…)

Read Full Post »

Kirjaston aamuhyllytyksessä löytää paljon kiinnostavalta kuulostavia kirjoja. Kirjoja, joihin on löydetty uusi näkökulma läpikoluttuun ideaan, kirjoja, joissa on syvälliseltä kuulostava teema ja kirjoja, jotka vaikuttavat kokonaan uusilta.
         Viimeiseksi mainittuun ryhmään kuuluu Martin Pagen pienoisromaani Kuinka minusta tuli tyhmä.

(lisää…)

Read Full Post »

Cormac McCarthyn Tie sai Pulitzerin vuonna 2007, kun taas kirjailijalle itselleen povataan jo kirjallisuuden Nobel-palkintoa. Yhden luetun kirjan perusteella on vaikea sanoa mitään, mutta eipä se ole estänyt ennenkään. En tiedä, mitä edellytyksiä Pulitzerin saamisella on (kirjallinen saavutus – mikä se on?), mutta Tie on kirjallisuutena kokreintaan keskinkertainen teos. Vaikea siitä on nähdä, miksi se on ihmisiä villinnyt.
         Samaan hengenvetoon myönnettäköön, että on se enemmän kuin osiensa summa.

(lisää…)

Read Full Post »

Jostainhan niitä kirjoja on löydettävä. Joko hyllyttäessä kirjastossa kirjoja tai sitten lehtiarvosteluista. David Nichollsin Sinä päivänä löytyi Helsingin Sanomien kirjallisuusarvostelusta.
         Luonnollisesti arvostelu oli nykykritiikkien tapaan täysin kritiikitön ja analyysiton, kritiikit kun on nykyään enemmän promoja. Mutta sen tehtävänsä se täytti.

(lisää…)

Read Full Post »

Olen puolivälissä. En ole lukenut loppuun, mikä on tietenkin täysin asiaton lähtökohta kirjoittaa tai sanoa taideteoksesta yhtään mitään. Tämähän on se yleinen käsitys: että ei saa sanoa mitään ennen kuin on lukenut/katsonut/kokenut loppuun.
         Se on paskapuhetta kuten moni muukin asia, mikä taiteeseen liitetään ikään kuin taide olisi pyhää tai koskematonta – että vastuu ei olisikaan taiteella ja taiteilijalla vaan että se olisi aina yleisöllä. Naurettavaa.
         Mitä tulee keskenjääneiden teosten arvosteluun, olen tehnyt sitä ennenkin. Silloin lähtökohta on se, miksi teos on/jäi kesken. Minusta keskeneräisyys kertoo teoksesta enemmän kuin mikään muu.
         Teos on Andrew Millerin Optimistit.

(lisää…)

Read Full Post »

Yhdysvaltalainen Richard Ford on yksi kirjailija siinä jatkumossa, johon kuuluvat Raymond Carver, John Cheever ja Richard Yates. Ford on ainoa kirjailija, joka on voittanut sekä Pulitzerin että PEN-kirjailijallisuuspalkinnon yhdellä ja samalla teoksella, Kiitospäivällä.
         Kiitospäivä on vielä luettavien kirjoilla, mutta sitä ennen ehdin lukea Richard Fordin Naistenmiehiä, joka koostuu kolmesta itsenäisestä tarinasta, novellista, jotka jokainen kertoo – tai on kertovinaan – jotain miehistä.

(lisää…)

Read Full Post »

Lähdin uteliaisuuttani seuraamaan sitä ketjua, joka vie Richard Yatesiin ja edelleen tästä pois. Ketjua, johon liittyvät kirjailijat sanovat joko Yatesin teosten vaikuttaneiden heihin tai jotka ovat itse vaikuttaneet Yatesiin. Raymond Carver sanoi Yatesin teosten vaikuttaneen suuresti häneen omaan kirjoittamiseensa, samoin kuin myös John Cheever, jonka kanssa Carver vietti syksyn 1973 opettamassa iowalaisessa Writers’ Workshopissa.
         Kaikilla kolmella on joka tapauksessa paljon yhteistä, mutta etenkin Carverilla ja Cheeverillä, jotka molemmat ovat novellisteja. Näistä kahdesta John Cheever saattaa olla jopa vielä hieman parempi.
      Näin John Cheeverin Mahdoton radio -kokoelman perusteella.

(lisää…)

Read Full Post »

Older Posts »