Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for syyskuu 2011

Eilen ei tullut kirjallisuusblogia, tiedetään. Se johtuu ihan siitä, että pidin hiukan liian hauskaa ensi maanantain blogin kanssa ja käytin siihen ajan, joka oli poissa torstailta.
         Shit happens. Joskus kirjoittaminen vaan on niin hauskaa – tosin harvakseltaan nykyään, minkä vuoksi älyän ja haluan piehtaroida niissä alati etääntyvissä kerroissa.
         Faustista ensi torstaina.

Mainokset

Read Full Post »

Opiskelun kimpussa taas. Tällä kertaa vika ei ole minun vaan itseasiassa informaatiotutkimuksen opiskelujen, joissa kerrankin oli jotain mielenkiintoisa. Verkkoluennolla esitettiin nimittäin video, joka puhuu kovasti samoista asioista, jotka minuakin ovat ihmetyttäneet – ja vielä vähän enemmästä.
         Enemmittä puheitta: Sir Ken Robinson ja Changing Education Paradigms.

(lisää…)

Read Full Post »

Koska aika on vähän kortilla vielä jonkin aikaa, jatketaan piirrosnovelleilla.
         Yksi tunnetuimmista – ellei jopa se tunnetuin – sarjakuvakäsikirjoittajista on brittiläinen Neil Gaiman. Gaimanin kynästä on lähtenyt joukko piirrosnovelleja, joita kaikkia pidetään lajityypin parhaina, varsinkin vuosina 1989-1996 tehtyä Sandmania – jota en ole lukenut. Sen sijaan luin Gaimanin vuonna 1994 kirjoittaman ja Dave McKeanin kuvittaman piirrosnovellin The Tragical Comedy or Comical Tragedy of Mr. Punch.

(lisää…)

Read Full Post »

Kritiikki on.
         Kuluttajavalistusta, palaute yleisön käytettäväksi. Mainosta. Puffi. Kulttuurikeskustelua.
         Saattaa olla, tätä kaikkea tai vain osa siitä. Mutta aika usein, kun taidekritiikistä puhutaan, sitä käsitellään vain kuluttajan, kritiikin tai atiteen näkökulasta. Siitä jää systemaattisesti pois se, mistä kaikki lähtee. Taiteilija.
         Mikä on kritiikin tehtävä suhteessa taiteilijaan?

(lisää…)

Read Full Post »

Olen huomannut taiteen tekevän suurimman vaikutuksen silloin, kun se on sekä hyvää että huonoa. Että kun se tiettyjä sääntöjä noudattamatta ja rikkoja toimiikin kaikesta huolimatta hyvin tai loistavasti.
         Osin siinä on kyse siitä, etten voi sietää sitä kun en ymmärrä mekaniikkaa, jolla teos toimi vastoin järkeä. Tällainen teos on Dave McKeanin sarjakuva Cages, joka on paras lukemani sarjakuva – mutta jota parempiakin löytyy.

(lisää…)

Read Full Post »

104 artikkelia blogiin. Kuukausi Google Plussassa, muutama viikko Facebookissa ja unohtunut läsnäolo Twitterissä. Siinä kokemukseni siitä, mitä sosiaaliseksi mediaksi kutsutaan. Tietenkään en ole vielä saavuttanut sosiaalisen median todellista syvyyttä – en ole ollut siellä riittävästi voidakseni sanoa asiasta yhtään mitään sellaista millä olisi katetta.
         Sanoakseni, esimerkiksi, että se ei toimi.
         En voi sanoa sellaista, koska sosiaalinen media on ilmiö. Se on viestinnän tulevaisuus, joka tekee ihmisistä tasavertaisia vertaisviestijöitä. Se muodostaa yhteisöjä, saa tuntemaan osa jotain suurempaa kokonaisuutta, tasavertaistaa ihmiset – ainakin kaikki ne, joilla on tietokone, ja kiinnostusta. Se on Email².
         En voi sanoa niin. Mutta voin sanoa paljon muuta.

(lisää…)

Read Full Post »

Ville Tietäväisen sarjakuva Näkymättömät kädet on epäilemättä jonkinlainen merkkipaalu suomalaisen sarjakuvan kehityksessä. Se on huolellisesti ja hätäilemättä tutkittu ja tehty, niin visuaalisesti kuin tekstinkin puolesta, minkä lisäksi sen aihe on ajankohtainen ja erittäin tärkeä: maahanmuutto.
         Voi olla, että Tietäväisen sarjakuva on paras suomalainen sarjakuva tähän mennessä, mutta täydellinen se ei ole. Samasta syystä kuin yleensäkin käy kaikille taiteellisille töille, joissa yksi ihminen yrittää tehdä kaiken.

(lisää…)

Read Full Post »

Older Posts »