Eilen ei tullut kirjallisuusblogia, tiedetään. Se johtuu ihan siitä, että pidin hiukan liian hauskaa ensi maanantain blogin kanssa ja käytin siihen ajan, joka oli poissa torstailta.
Shit happens. Joskus kirjoittaminen vaan on niin hauskaa – tosin harvakseltaan nykyään, minkä vuoksi älyän ja haluan piehtaroida niissä alati etääntyvissä kerroissa.
Faustista ensi torstaina.
Archive for syyskuu 2011
Etsimäänne blogia hakiessanne tapahtui virhe…
Posted in Kirjoittaminen, Moka on 30.9.2011| 5 Comments »
Perehdytys työtehtäviin
Posted in Opiskelu, Yleissivistys, tagged akateeminen koulutus, työelämä, yliopisto on 26.9.2011| 6 Comments »
Opiskelun kimpussa taas. Tällä kertaa vika ei ole minun vaan itseasiassa informaatiotutkimuksen opiskelujen, joissa kerrankin oli jotain mielenkiintoisa. Verkkoluennolla esitettiin nimittäin video, joka puhuu kovasti samoista asioista, jotka minuakin ovat ihmetyttäneet – ja vielä vähän enemmästä.
Enemmittä puheitta: Sir Ken Robinson ja Changing Education Paradigms.
Punch Pelottava
Posted in Kirjallisuus, Piirrosnovelli on 22.9.2011| 2 Comments »
Koska aika on vähän kortilla vielä jonkin aikaa, jatketaan piirrosnovelleilla.
Yksi tunnetuimmista – ellei jopa se tunnetuin – sarjakuvakäsikirjoittajista on brittiläinen Neil Gaiman. Gaimanin kynästä on lähtenyt joukko piirrosnovelleja, joita kaikkia pidetään lajityypin parhaina, varsinkin vuosina 1989-1996 tehtyä Sandmania – jota en ole lukenut. Sen sijaan luin Gaimanin vuonna 1994 kirjoittaman ja Dave McKeanin kuvittaman piirrosnovellin The Tragical Comedy or Comical Tragedy of Mr. Punch.
Mitä taiteilija tarvitsee
Posted in Kirjallisuus, Kulttuuri, Media, Taide, Teatteri, Viestintä, tagged palaute, taidekritiikki on 19.9.2011| 3 Comments »
Kritiikki on.
Kuluttajavalistusta, palaute yleisön käytettäväksi. Mainosta. Puffi. Kulttuurikeskustelua.
Saattaa olla, tätä kaikkea tai vain osa siitä. Mutta aika usein, kun taidekritiikistä puhutaan, sitä käsitellään vain kuluttajan, kritiikin tai atiteen näkökulasta. Siitä jää systemaattisesti pois se, mistä kaikki lähtee. Taiteilija.
Mikä on kritiikin tehtävä suhteessa taiteilijaan?
Ihmisyyden häkki (ja kuinka siitä pääsee ulos)
Posted in Kirjallisuus, Piirrosnovelli, Taide, tagged cages, dave mckean on 15.9.2011| 1 Comment »
Olen huomannut taiteen tekevän suurimman vaikutuksen silloin, kun se on sekä hyvää että huonoa. Että kun se tiettyjä sääntöjä noudattamatta ja rikkoja toimiikin kaikesta huolimatta hyvin tai loistavasti.
Osin siinä on kyse siitä, etten voi sietää sitä kun en ymmärrä mekaniikkaa, jolla teos toimi vastoin järkeä. Tällainen teos on Dave McKeanin sarjakuva Cages, joka on paras lukemani sarjakuva – mutta jota parempiakin löytyy.
Sosiaalimediatapaus
Posted in Kulttuuri, Media, Viestintä, tagged blogi, facebook, google plus, google+, sosiaalinen media, sosiaalisuus, sosiologia, twitter, verkostot, vuorovaikutus on 11.9.2011| 7 Comments »
104 artikkelia blogiin. Kuukausi Google Plussassa, muutama viikko Facebookissa ja unohtunut läsnäolo Twitterissä. Siinä kokemukseni siitä, mitä sosiaaliseksi mediaksi kutsutaan. Tietenkään en ole vielä saavuttanut sosiaalisen median todellista syvyyttä – en ole ollut siellä riittävästi voidakseni sanoa asiasta yhtään mitään sellaista millä olisi katetta.
Sanoakseni, esimerkiksi, että se ei toimi.
En voi sanoa sellaista, koska sosiaalinen media on ilmiö. Se on viestinnän tulevaisuus, joka tekee ihmisistä tasavertaisia vertaisviestijöitä. Se muodostaa yhteisöjä, saa tuntemaan osa jotain suurempaa kokonaisuutta, tasavertaistaa ihmiset – ainakin kaikki ne, joilla on tietokone, ja kiinnostusta. Se on Email².
En voi sanoa niin. Mutta voin sanoa paljon muuta.
Jumalan johdattama
Posted in Piirrosnovelli, tagged näkymättömät kädet, Ville Tietäväinen on 8.9.2011| Leave a Comment »
Ville Tietäväisen sarjakuva Näkymättömät kädet on epäilemättä jonkinlainen merkkipaalu suomalaisen sarjakuvan kehityksessä. Se on huolellisesti ja hätäilemättä tutkittu ja tehty, niin visuaalisesti kuin tekstinkin puolesta, minkä lisäksi sen aihe on ajankohtainen ja erittäin tärkeä: maahanmuutto.
Voi olla, että Tietäväisen sarjakuva on paras suomalainen sarjakuva tähän mennessä, mutta täydellinen se ei ole. Samasta syystä kuin yleensäkin käy kaikille taiteellisille töille, joissa yksi ihminen yrittää tehdä kaiken.
Kosminen vitsi
Posted in Draama, Filosofia, Kirjoittaminen, Teatteri, tagged julkaiseminen, näytelmä, unelma on 5.9.2011| 11 Comments »
Miksi ihmisellä on unelmia?
Lapsuudessa ne ovat leikin lähde: ollapa viitoitettu mutta yksinäinen supersankari; maailman nopein vetäjä, cowboy; pusikkomajassa aarteita kätkevän jengin jäsen; vakooja seuraamassa epäilyttävää hiiviskelijää radiopuhelimineen; tai kirjailija, joka kirjoittaa jonkin hyvin kuuluisan kirjan.
Nuoruudessa ne ovat pakotie: pois koulukiusaamisesta siihen hetkeen, kun käykin yllättäen ilmi miten on jollain tavalla aivan ylivertainen kiusaajiinsa nähden; äkillinen rikastuminen, jolla voi näyttää kaikille niille, jotka ovat kohdelleet kaltoin; tai kirjailija, joka kirjoittaa jonkin hyvin kuuluisan kirjan.
Aikuisena – aikuisena ei ole enää unelmia, sillä niistä on tullut suunnitelmia. Unelmastatus palaa vain silloin, kun suunnitelman toteutuminen alkaa näyttää epätodennäköiseltä: unelmista on helpompi neuvotella tiensä ulos kuin päätöksistä. Ei enää jos, vaan kun. Aikuisena unelmat, tai suunnitelmat, antavat tarkoituksen, tai ainakin illuusion siitä koska tuskin kellään täällä varsinaisesti mitään tarkoitusta on – varmuuden siitä, että tätä varten minä olen olemassa, että tämä on se asia, mikä tekee elämästäni täyden.
Mutta entäs sitten kun unelma toteutuu?
Kuinka olla raflaava ja saada Pulitzer ja ystäviä
Posted in Kirjallisuus, Ulkomainen kaunokirjallisuus, tagged Cormac McCarthy, postapokalyptinen kirjallisuus, pulizer, Tie on 1.9.2011| 2 Comments »
Cormac McCarthyn Tie sai Pulitzerin vuonna 2007, kun taas kirjailijalle itselleen povataan jo kirjallisuuden Nobel-palkintoa. Yhden luetun kirjan perusteella on vaikea sanoa mitään, mutta eipä se ole estänyt ennenkään. En tiedä, mitä edellytyksiä Pulitzerin saamisella on (kirjallinen saavutus – mikä se on?), mutta Tie on kirjallisuutena kokreintaan keskinkertainen teos. Vaikea siitä on nähdä, miksi se on ihmisiä villinnyt.
Samaan hengenvetoon myönnettäköön, että on se enemmän kuin osiensa summa.
Aukko yleissivistyksessä 