Wicked

Piipahdettiin koko perhe muutaman päivän lomalla Lontoossa. Osasin arvata sen jo lähtiessäni, mutta viimeistään Lontoon katuja kulkiessa, lukuisia teattereita ohittaessa ja punaisten bussien kyljistä tuijottavia mainoksia katsoessa tiesin, että jotain on nähtävä. Lontoossa ei käydä edes yhtä teatteriesitystä näkemättä.
      Tosin vaikka yhden näkee, monta jää näkemättä. Jo pelkästään musikaaleista vastaan tuli Les Misérables, Phantom of the Opera, Miss Saigon, The Book of Mormon, Wicked, The Lion King, Thriller Live, The Bodyguard, Charlie and the Chocolate Factory ja Jersey Boys.
      Näistä mielenkiintoisimmat olivat neljä ensimmäistä. Näistä olin nähnyt Les Misérablesin elokuvana (loistava musiikki, heikko dramaturgia) ja Phantom of the Operan Lontoossa vuonna parikymmentä vuotta sitten. Miss Saigonia on kehuttu kovasti, mutta se oli jo vanha musikaali ja myös vähän kauempana hotellistamme. Jäljelle jäi siis oikeastaan The Book of Mormon ja Wicked.
      Näistä kahdesta The Book of Mormon on tällä hetkellä kuuluisin ja menestynein musikaali sekä Yhdysvalloissa että Englannissa, palavan ironinen katsaus mormoniuteen mutta myös uskontoon ylipäätään – mistä syystä siihen on myös täysin mahdotonta saada lippuja lyhyellä varoitusajalla, teatterin edessä kulki jono siitä ohi mennessäni.
      Niinpä jäljelle jäi Wicked.

Read Full Post »