Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for Touko 2011

Koska kaksi kesää on mennyt sairastellessa sairaaloissa ja kotona, aion omistaa tämän kesän itselleni ja perheelleni. Blogin kannalta tämä tarkoittaa sitä, että jatkan maailmanparantamista maanantaina elokuun 1. päivä ellei aivan pakottavaa tarvetta supersankarin kostuumin yllevetämiselle ilmene. Siihen asti se sininen salama taivaalla on ukkonen, en minä.
         Mutta se ei tarkoita, ettenkö kirjoittaisi. Päinvastoin: koska olen haukkunut menneen puolen vuoden ajan kaiken maan ja taivaan väliltä ja kironnut useimmat taiteelliset työt vielä syvälle maankuoren allekin, aion paljastaa mistä pidän.
         Seuraavat kymmenen viikkoa käytän kahdenkymmenen rakkaimman televisiosarjan esittelyyn ja käsittelyyn, yksi maanantaina, toinen torstaina kunnes kaikki on käyty ja kaikkien aikojen paras televisiosarja paljastunut. Näkökulma on paitsi draamallinen, myös hellyyttävän ja häpeämättömän fanituksellinen. Minullakin on paheeni, kuten listalta tulette havaitsemaan.
         Tämän viikon torstaina aloitamme sijalta 20.

Read Full Post »

Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalin lopussa odotti helmi. Festivaalilla on nähtyt klovneja ennenkin ja näiden kokemusten perusteella osasi jo etukäteen odottaa, että Toti Toronellin esitys on jotain enemmän kuin punainen nenä ja hassut vaatteet.
         Olen aika vaikea nauratettava.
         Toronelli sai minut nauramaan. Aika vaivatta vielä. Pisteet sille.

(lisää…)

Read Full Post »

Perjantai-ilta Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalilla otti askeleen taaksepäin sisällössä ja keskittyi enemmän tyylilajiin. Illan ohjelmistossa oli japanilaista teatteria – jonka tyylisuunnasta ei ole aavistustakaan – sekä sitten jotain niinkin klassista kuin parisataa vuotta vanha Mozartin ooppera, Cosi fan tutte.
         Näistä kahdesta ei jäänyt käsiin mitään sellaista, mitä jäi tiistailta ja torstailta. Cosi fan tutten nyt kyllä vielä katsoi, mutta japanilainen teatteri oli asia erikseen.

(lisää…)

Read Full Post »

Torstai oli sanattoman teatterin päivä. Olen edelleen keskittynyt lähinnä illan ohjelmistoon jättäen kylmästi välistä päivällä esitettävän katuteatterin, nukketeatterin ja kaiken, mitä siellä meneekään. Jään epäilemättä paljosta paitsikin, mutta en niin paljosta kuin jos en näkisi, mitä illalla tapahtuu.
         Torstai-ilta oli hieno. Balettia ja miimistä teatteria. Ja taas sitä muisti, miten valtavan hienoa teatteri voi olla. Mikä ilmaisuvoima sillä on.

(lisää…)

Read Full Post »

Mietin vielä sitä tiistaista White Like Moon -esitystä ja tajusin tulkinneeni väärin. Siinä ei olekaan kysymys pelkästä kuunkierrosta vaan naisen kuunkierrosta. Kiimasta, verestä ja puhtaudesta.
         Tälle typeryydelleni löytyi mielenkiintoinen selitys.

(lisää…)

Read Full Post »

Imatralainen Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali on hienoimpia vuosittaisia teatteritapahtumia, joista vain harvat tietävät. Festivaali on jo kahdeksan vuoden ajan tuonut Imatralle esiintyjiä parhaimmillaan lähes kahdestakymmenestä eri maasta: Venäjältä, Italiasta, Ranskasta, Englannista, Azerbaidzanista ja Japanista Keski-Eurooppaa unohtamatta. Festivaalin ohjelmisto koostuu pantomiimista, komiikasta, klovneriasta, nukke- ja tanssiteatterista, johon kuuluu kaikkea modernista tanssista japanilaiseen butoh-tanssiin.
         Henkilökohtaisesti merkittävintä festivaalissa on se, että se on vuodesta toiseen onnistunut yllättämään ja hämmästyttämään minua esityksillä, joista poistuessa pää on ollut sekaisin ja sydän syrjällään – toisin kuin viime vuosikymmeninä on ollut suomalaisesta teatterista lähtiessä ollut.
          Avajaispäivän ohjelmisto sekä hämmästytti että kyllästytti.

(lisää…)

Read Full Post »

Luen informaatiotutkimuksen tenttiin. Kiitos osanotosta. Tosiasiassa yritän lukea informaatiotutkimuksen tenttiin, mutta lukeminen keskeytyy vähintään kerran sivulla, koska tekstissä ei ole mitään järkeä. Se on preudointellektuellia semanttista pyörittelyä, jonka takana ei ole mitään muuta kuin periaatteellinen halu kyseenalaistaa kaikki ja nähdä asiat monimutkaisempina kuin ne ovatkaan.
         Koska, jos ne eivät olisi monimutkaisia, koko tieteenalalle saati sitten sen nimessä käytävälle tutkimukselle ei olisi tarvetta. Siksi täytyy olla monimutkaisuus – joskin keksitty – jota voidaan sitten tutkia, kyseenalaistaa ja tutkia uudelleen.
         Filosofian lailla se erittäin hedelmällinen tutkimuskenttä, koska mitään ei voida todistaa aukottomasti. Sinun johtopäätöksesi on ihan yhtä validi kuin minun.
         Tämä on akateemiseen intellektualismiin kyllästyneen opiskelijan läpikuiva vuodatus.

(lisää…)

Read Full Post »

Older Posts »