Koska kaksi kesää on mennyt sairastellessa sairaaloissa ja kotona, aion omistaa tämän kesän itselleni ja perheelleni. Blogin kannalta tämä tarkoittaa sitä, että jatkan maailmanparantamista maanantaina elokuun 1. päivä ellei aivan pakottavaa tarvetta supersankarin kostuumin yllevetämiselle ilmene. Siihen asti se sininen salama taivaalla on ukkonen, en minä.
Mutta se ei tarkoita, ettenkö kirjoittaisi. Päinvastoin: koska olen haukkunut menneen puolen vuoden ajan kaiken maan ja taivaan väliltä ja kironnut useimmat taiteelliset työt vielä syvälle maankuoren allekin, aion paljastaa mistä pidän.
Seuraavat kymmenen viikkoa käytän kahdenkymmenen rakkaimman televisiosarjan esittelyyn ja käsittelyyn, yksi maanantaina, toinen torstaina kunnes kaikki on käyty ja kaikkien aikojen paras televisiosarja paljastunut. Näkökulma on paitsi draamallinen, myös hellyyttävän ja häpeämättömän fanituksellinen. Minullakin on paheeni, kuten listalta tulette havaitsemaan.
Tämän viikon torstaina aloitamme sijalta 20.
Archive for toukokuu 2011
Kesän blogeista
Posted in Televisio, tagged televisiosarjat, top 20 on 30.5.2011| 2 Comments »
MVTF: Sokerina pohjalla, roskapussi
Posted in Kulttuuri, Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali, Tapahtuma, Teatteri, tagged klovni, mimiikka, mustan ja valkoisen teatterifestivaali, pelle, toti toronelli on 29.5.2011| Leave a Comment »
Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalin lopussa odotti helmi. Festivaalilla on nähtyt klovneja ennenkin ja näiden kokemusten perusteella osasi jo etukäteen odottaa, että Toti Toronellin esitys on jotain enemmän kuin punainen nenä ja hassut vaatteet.
Olen aika vaikea nauratettava.
Toronelli sai minut nauramaan. Aika vaivatta vielä. Pisteet sille.
MVTF: Vanhaa teatteria
Posted in Kulttuuri, Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali, Teatteri, tagged cosi fan tutte, japanilainen teatteri, mozart, opera buffa, opera seria on 28.5.2011| Leave a Comment »
Perjantai-ilta Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalilla otti askeleen taaksepäin sisällössä ja keskittyi enemmän tyylilajiin. Illan ohjelmistossa oli japanilaista teatteria – jonka tyylisuunnasta ei ole aavistustakaan – sekä sitten jotain niinkin klassista kuin parisataa vuotta vanha Mozartin ooppera, Cosi fan tutte.
Näistä kahdesta ei jäänyt käsiin mitään sellaista, mitä jäi tiistailta ja torstailta. Cosi fan tutten nyt kyllä vielä katsoi, mutta japanilainen teatteri oli asia erikseen.
MVTF: Sanaton
Posted in Kulttuuri, Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali, Teatteri, tagged baletti, Passe-partout Dan Puric Theater Company, tekninen taitavuus, Two Of Us on 27.5.2011| Leave a Comment »
Torstai oli sanattoman teatterin päivä. Olen edelleen keskittynyt lähinnä illan ohjelmistoon jättäen kylmästi välistä päivällä esitettävän katuteatterin, nukketeatterin ja kaiken, mitä siellä meneekään. Jään epäilemättä paljosta paitsikin, mutta en niin paljosta kuin jos en näkisi, mitä illalla tapahtuu.
Torstai-ilta oli hieno. Balettia ja miimistä teatteria. Ja taas sitä muisti, miten valtavan hienoa teatteri voi olla. Mikä ilmaisuvoima sillä on.
MVTF: Sellainen on ihminen
Posted in Kulttuuri, Teatteri, tagged kulttuuri vaikuttaa tulkintaan, kulttuurierot on 26.5.2011| Leave a Comment »
Mietin vielä sitä tiistaista White Like Moon -esitystä ja tajusin tulkinneeni väärin. Siinä ei olekaan kysymys pelkästä kuunkierrosta vaan naisen kuunkierrosta. Kiimasta, verestä ja puhtaudesta.
Tälle typeryydelleni löytyi mielenkiintoinen selitys.
Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali: Tiistai
Posted in Kulttuuri, Teatteri, tagged comic-trust, iranilainen teatteri, kamran shahmardan, mustan ja valkoisen teatterifestivaali, teatterifestivaali on 25.5.2011| 1 Comment »
Imatralainen Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali on hienoimpia vuosittaisia teatteritapahtumia, joista vain harvat tietävät. Festivaali on jo kahdeksan vuoden ajan tuonut Imatralle esiintyjiä parhaimmillaan lähes kahdestakymmenestä eri maasta: Venäjältä, Italiasta, Ranskasta, Englannista, Azerbaidzanista ja Japanista Keski-Eurooppaa unohtamatta. Festivaalin ohjelmisto koostuu pantomiimista, komiikasta, klovneriasta, nukke- ja tanssiteatterista, johon kuuluu kaikkea modernista tanssista japanilaiseen butoh-tanssiin.
Henkilökohtaisesti merkittävintä festivaalissa on se, että se on vuodesta toiseen onnistunut yllättämään ja hämmästyttämään minua esityksillä, joista poistuessa pää on ollut sekaisin ja sydän syrjällään – toisin kuin viime vuosikymmeninä on ollut suomalaisesta teatterista lähtiessä ollut.
Avajaispäivän ohjelmisto sekä hämmästytti että kyllästytti.
Semanttinen peli
Posted in Filosofia, Opiskelu, Yleissivistys, tagged akateemisuus, informaatiotutkimus, semantiikka, yliopisto on 23.5.2011| 2 Comments »
Luen informaatiotutkimuksen tenttiin. Kiitos osanotosta. Tosiasiassa yritän lukea informaatiotutkimuksen tenttiin, mutta lukeminen keskeytyy vähintään kerran sivulla, koska tekstissä ei ole mitään järkeä. Se on preudointellektuellia semanttista pyörittelyä, jonka takana ei ole mitään muuta kuin periaatteellinen halu kyseenalaistaa kaikki ja nähdä asiat monimutkaisempina kuin ne ovatkaan.
Koska, jos ne eivät olisi monimutkaisia, koko tieteenalalle saati sitten sen nimessä käytävälle tutkimukselle ei olisi tarvetta. Siksi täytyy olla monimutkaisuus – joskin keksitty – jota voidaan sitten tutkia, kyseenalaistaa ja tutkia uudelleen.
Filosofian lailla se erittäin hedelmällinen tutkimuskenttä, koska mitään ei voida todistaa aukottomasti. Sinun johtopäätöksesi on ihan yhtä validi kuin minun.
Tämä on akateemiseen intellektualismiin kyllästyneen opiskelijan läpikuiva vuodatus.
Mediakritiikkiä suomalaiseen tapaan
Posted in Filosofia, Journalismi, Media, Televisio, Viestintä, tagged huumorintaju, pressiklubi, yle sensuroi on 21.5.2011| Leave a Comment »
Helsingin Sanomissa paheksuttiin tänä aamuna puolen sivun verran sitä, miten Yle sensuroi Urho Kekkosen kaatumista kuvaavan videon, johon oli liitetty Antero Mertarannan jääkiekkopelistä peräisin oleva selostus. Youtubessa pyörivä video esitettiin Ruben Stillerin juontamassa Pressiklubissa.
Insertin oli tarkoitus olla yhtä pitkä kuin Youtube-videokin on, mutta ajankohtaisohjelmien päällikkö Jyrki Richt vaati ensin poistamaan koko videon mutta suostui sitten siihen että inserttiä lyhennettiin rutkasti. Häly nousee siitä, että Keskusta oli vaatinut Yleltä anteeksipyyntöä Ylen esitettyä samaisen videon jo keskiviikkona A-Studiossa. Ruben Stiller puhuu Kekkosslovakiaan paluusta ja Pressiklubissa esiintynyt Kaarina Hazard vaatii Ylelle selkärankaa.
Samaa mieltä: poliittisilla puolueilla ei saa olla mitään sanottavaa ohjelmasisältöihin, median täytyy olla vapaa politiikista – mitä se ei tietenkään ole, mutta ideologisesti.
Kesken kaiken
Posted in Kirjallisuus, Kulttuuri, Taide, Ulkomainen kaunokirjallisuus, tagged andrew miller, kirjallisuuspalkinto, optimistit on 19.5.2011| Leave a Comment »
Olen puolivälissä. En ole lukenut loppuun, mikä on tietenkin täysin asiaton lähtökohta kirjoittaa tai sanoa taideteoksesta yhtään mitään. Tämähän on se yleinen käsitys: että ei saa sanoa mitään ennen kuin on lukenut/katsonut/kokenut loppuun.
Se on paskapuhetta kuten moni muukin asia, mikä taiteeseen liitetään ikään kuin taide olisi pyhää tai koskematonta – että vastuu ei olisikaan taiteella ja taiteilijalla vaan että se olisi aina yleisöllä. Naurettavaa.
Mitä tulee keskenjääneiden teosten arvosteluun, olen tehnyt sitä ennenkin. Silloin lähtökohta on se, miksi teos on/jäi kesken. Minusta keskeneräisyys kertoo teoksesta enemmän kuin mikään muu.
Teos on Andrew Millerin Optimistit.
Hehkulampputaide
Posted in Kulttuuri, Opiskelu, Taide, tagged täydellinen taide on 16.5.2011| 3 Comments »
Muusikkoystävän kanssa tuli kerran puhetta täydellisyydestä eli siitä, jota kaikki taiteilijat sanovat kainosti vain tavoittelevansa vaikka todellisuudessa kuvittelevat salaa sitä jo olevansa. Mutta taiteilijoiden itseriittoisuutta enemmän keskustelu koski sitä, miten nykyään arvostetaan ennen kaikkea tyylipuhdasta suoritusta. Muulla ei ole väliä, kunhan ei kitara ole epävireessä.
Tai kunhan kappaleenvaihdot ovat oikeassa paikassa.
Ja pisteet. Kohillaan.
Mitä se semmoinen muka on?
Aukko yleissivistyksessä 