Miksi ihminen

MIKSI IHMINEN ei ota yhteyttä kysyäkseen, mitä kuuluu? Tai jos ottaa, miksei hän kysy mitä kuuluu ”sille asialle, josta viimeksi puhuessamme minulle kerroit”? Tai jos niinkin tekee, miksei kuuntele toisen vastausta ja mieti mitä siihen sanoisi, vaan kiirehti kertomaan omat kuulumisensa minkä jälkeen sanoo ”nyt pitää mennä, oli tosi kiva keskustella”?

MIKSI IHMINEN ei tiedä, että eri ihmisillä ystävyys ja kaveruus ja tuttavuus ovat kaksi tai kolme tai sata eri asiaa? Miksi hän ajattelee ihmissuhdetta ruohona, joka vihertää kuivassa maassa eikä kuole vaikka sen yli ajaisi, kävelisi, puhuisi?

MIKSI IHMINEN kokee, että yksisuuntainen on parempi kuin kaksisuuntainen? Miksei kuule sitä räjähdystä, joka tapahtuu silmien havaitsemattomissa atomitasolla, kun toisiaan vastaan samanaikaisesti lähetetyt puhepartikkelit kohtaavat toisensa kapealla kommunikaatiokujalla, litsaantuvat toisiaan vasten sananjalat katkeillen ja sosiaalinen verkko väräjöiden, vaan jatkavat kunnes kuja on niin täynnä sanarojua ettei kunnan jätehuoltokaan sitä enää siivoa vaan rakentaa tilalle uuden väylän – jos rakentaa?

MIKSI IHMINEN ei mitään ymmärrä ennen kuin on sen itse kokenut? Ja miksi ihminen ei ymmärrä sitä, ettei mitään ymmärrä ennen kuin on sen itse kokenut? Miksei se ymmärrä edes sitten, kun sille on sen selittänyt, vaan sen sijaan hän kieltää sellaisen olemassa olon, mistä ei itsellä ole tietoa, kokemusta tai ymmärrystä?

MIKSI IHMINEN olettaa, että aika parantaa haavat? Miksi uskoo, että itselle helpoin ja vaivattomin tapa on myös kaikista paras? Miksi antaa asioiden olla, koska onko asioitakaan jos ei ole ihmisiä? Onko ihmisiä ilman asioita?

MIKSI IHMINEN haluaa jotain, mutta ei ole valmis näkemään sen eteen vaivaa? Tai jos on valmis, miksi on vaivan oltava sillä tavalla mielekästä vaivaa, ettei hänen ole sitä ikävä tai vastenmielinen tehdä? Miksi paidat tehdään nykyään sellaisiksi, ettei niistä pysty hihoja käärimään?

MIKSI IHMINEN luulee, että kaikessa on kyse hänestä? Miksei joskus kuvittelisi, että voisiko kyse olla toisesta? Miksei tiedä vastuutaan ystävänä, vanhempana, sisaruksena, vaan kaikki on häntä varten? Miksei voisi joskus olla toisia varten ja jos kaikki ovat toisia varten, eikö olisi kaikilla silloin joku?

MIKSI ihminen?

MIKSI, ihminen?

Read Full Post »

Saus

Ihminen osaa olla luova etsiessään keinoa olla hyväksymättä toisten ihmisten tunteita. Vanhoina hyvinä jussipaita-aikoina, jolloin eli sellaisia hienoja miehiä kuin Tapio Rautavaara, käskettiin olemaan ”valittamasta kuin akka” ja ”miehistymään”.
      Mieskuvan laajentuessa entistä suvaitsevaisemmaksi sukupuoleen vetoaminen on käynyt vähän hankalaksi, joten jotain uutta on ollut keksittävä.
      Onneksi hädän ollessa suurin kuvaan asteli Tuomas Kyrö.

Read Full Post »

Beta

En tiedä onko se huonoa tuuria vai onko kysymys jostain vallan muusta, mutta olen törmännyt elämässäni yllättävän – liian – usein ihmisiin, joiden ainoa tahto tuntuisi olevan kävellä yli.
      Tai en minä tiedä onko se tahto vai piirre, joka on joko tietoinen tai tiedostamaton. Sellaisia on ollut suvussani ja jopa kaveripiirissäni.
      Päädyin sitten tällaiseen tilanteeseen taas tänä iltana.

Read Full Post »

Pystymetsä vastaa

Viimeisen puolentoista viikon aikana olen kaksi kertaa törmännyt ilmiöön, joka ei ole ilmiönä uusi, mutta toistuessaan pari kertaa näinkin lähellä toisiaan saa minut sen verran ärsyyntymään, että minussa herää halu luennoida.
      Välillä on nimittäin täysin uskomatonta, miten ihmiset puhuvat toisilleen.

Read Full Post »

Korjattu

Ilta-Sanomat lainasi tänään katkelmia marraskuussa ilmestyneestä filosofi Pekka Himasen kirjasta Sininen kirja ilmeisesti sillä tarkoituksella, että näkisimme, mitä suurinpiirtein on odotettavissa Himasen tulevaisuusselvitykseltä. Hieno provakaatio taas journalismin airueelta, mutta koska olen helposti provosoitavissa, tartutaan nyt siihen.
      Koska lainattu teksti on käsittämätön epäselvää ja yksinkertaisesti sanottuna huonoa, olin ystävällinen ja korjasin sen.

Read Full Post »

Mitä taiteilija tarvitsee

Kritiikki on.
         Kuluttajavalistusta, palaute yleisön käytettäväksi. Mainosta. Puffi. Kulttuurikeskustelua.
         Saattaa olla, tätä kaikkea tai vain osa siitä. Mutta aika usein, kun taidekritiikistä puhutaan, sitä käsitellään vain kuluttajan, kritiikin tai atiteen näkökulasta. Siitä jää systemaattisesti pois se, mistä kaikki lähtee. Taiteilija.
         Mikä on kritiikin tehtävä suhteessa taiteilijaan?

Read Full Post »

Sosiaalimediatapaus

104 artikkelia blogiin. Kuukausi Google Plussassa, muutama viikko Facebookissa ja unohtunut läsnäolo Twitterissä. Siinä kokemukseni siitä, mitä sosiaaliseksi mediaksi kutsutaan. Tietenkään en ole vielä saavuttanut sosiaalisen median todellista syvyyttä – en ole ollut siellä riittävästi voidakseni sanoa asiasta yhtään mitään sellaista millä olisi katetta.
         Sanoakseni, esimerkiksi, että se ei toimi.
         En voi sanoa sellaista, koska sosiaalinen media on ilmiö. Se on viestinnän tulevaisuus, joka tekee ihmisistä tasavertaisia vertaisviestijöitä. Se muodostaa yhteisöjä, saa tuntemaan osa jotain suurempaa kokonaisuutta, tasavertaistaa ihmiset – ainakin kaikki ne, joilla on tietokone, ja kiinnostusta. Se on Email².
         En voi sanoa niin. Mutta voin sanoa paljon muuta.

Read Full Post »

Tuhlaajatyttö

Lupasin aiemmin palata keväällä kirjoittamaani näytelmään. Täytetään se lupaus nyt.
          Näytelmä on nimeltään Tuhlaajatyttö; tein sen tilaustyönä Kuurojen liiton teatterille, Teatteri Tottille, jossa se saa ensi-iltansa marraskuun alussa. Ja kiertää sen jälkeen ymmärtääkseni Suomea.
         Se ei ollut ensimmäinen kirjoittamani näytelmä, mutta ensimmäinen kyllä joka tulee esitykseen. Innostunut, kyllä, mutta itse työtä se ei miksikään muuttanut.

Read Full Post »

Mediakritiikkiä suomalaiseen tapaan

Helsingin Sanomissa paheksuttiin tänä aamuna puolen sivun verran sitä, miten Yle sensuroi Urho Kekkosen kaatumista kuvaavan videon, johon oli liitetty Antero Mertarannan jääkiekkopelistä peräisin oleva selostus. Youtubessa pyörivä video esitettiin Ruben Stillerin juontamassa Pressiklubissa.
         Insertin oli tarkoitus olla yhtä pitkä kuin Youtube-videokin on, mutta ajankohtaisohjelmien päällikkö Jyrki Richt vaati ensin poistamaan koko videon mutta suostui sitten siihen että inserttiä lyhennettiin rutkasti. Häly nousee siitä, että Keskusta oli vaatinut Yleltä anteeksipyyntöä Ylen esitettyä samaisen videon jo keskiviikkona A-Studiossa. Ruben Stiller puhuu Kekkosslovakiaan paluusta ja Pressiklubissa esiintynyt Kaarina Hazard vaatii Ylelle selkärankaa.
         Samaa mieltä: poliittisilla puolueilla ei saa olla mitään sanottavaa ohjelmasisältöihin, median täytyy olla vapaa politiikista – mitä se ei tietenkään ole, mutta ideologisesti.

Read Full Post »

Viisi teesiä lehdistöstä

Yhdeksän vuotta freelance toimittajana kuudessa eri lehdessä avasi lehdistömaailmaa enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Seurauksena lopetin toimittajan työt viime syksynä – lopullisesti, voin vakuuttaa. Jotkut päätökset on tehty pyörrettäviksi, tätä ei.
         Suomalaisen lehdistön maine on lähimenneisyydessä saanut kolauksia, jotka ovat vieneet siltä uskottavuutta lukijoidensa silmissä. Silti suomalaiset lukevat sanomalehtiä jotakuinkin uskollisemmin kuin missään muualla maailmassa, kiitos tilaussysteemin joka sitoo lukijat lehteen tiukemmin kuin jos kyse olisi irtonumeromyynnistä. Ja kyllähän suomalaiset ovat myös tavallisen muutosarkoja ja turvallisiin pikku tapoihinsa urautuneita kuluttajia, jotka eivät herkästä kapinoi: vakaus ja toisto ovat tärkeitä säilyttää.
         Siksi lehtiä luetaan. Koska lehtiä on luettava. Koska se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Koska se on yleissivistystä ja yleissivistys on välttämätöntä koska. Ja lehdistössä ollaan tyytyväisiä, koska voi tehdä ihan mitä tahansa ja silti luetaan. Tässä tulee viisi teesiä lehdistöstä. Minun havaintojani ja mielipiteitäni journalismista sellaisena kuin se on tänään.
         Ja reklamaationa tähän lukemisen objektiivisuutta lisätäkseni: olen kaltoin kohdeltu freelance journalisti, joka ei vuosien yrittämisen tuloksena onnistunut saamaan itselleen vakituista työpaikkaa sanomalehdestä, tai edes hitusta arvostusta. Eli voitte lukea tämän tätä kautta. Minä tiedän paljonko kokemukseni mielipiteisiini vaikuttaa, te ette.

Read Full Post »