Kyllä nyt on vaimo tyytyväinen miehestään, kun miehestä tuli aivan oikea taiteilija. Jos taiteilijalla siis tarkoitetaan yksilöä, joka elää tekee taidetta toisten rahoilla. Eiku tarkennan. Tarkoitan siis oikeasti toisten rahoilla, sillä minähän olen elänyt suuren osan elämästäni vaimoni rahoilla, koska olen täysin kykenemätön sellaista itse mistään hankkimaan.
Nyt minä elän (äh, piru vie) teen taidetta apurahalla, ensimmäistä kertaa elämässäni.
Ja ensimmäisenä haluaisin kiittää…
Archive for the ‘Taide’ Category
Ja ensimmäisenä haluaisin kiittää…
Posted in Kirjoittaminen, Kulttuuri, Lyriikka, Taide, Työ on 7.5.2013| Leave a Comment »
Etikkainen päivä
Posted in Etiikka, Kirjallisuus, Kulttuuri, Taide, Teatteri, Työ, Yleissivistys, tagged ammattitaidottomuus on 28.11.2011| 1 Comment »
Sain näyttelemisprojektiin liittyvän tekstin käännetyksi viime torstaina noin viiden päivän työn jälkeen. Samalla lisääntyi kunnioitus kääntäjäntyötä kohtaan: se on raakaa istumatyötä, johon saa hukutettua valtavasti aikaa. Minun kääntämä teksti oli vain parikymmmentä sivua ja sen käännettyäni ei tulisi kuuloonkaan että lähtisin kääntämään pari-kolmesataasuvuista kaunkokirjallista tekstiä.
Pisteet niille, jotka lähtevät.
Mutta muistutti se myös jostain vanhasta huomiosta. Pelottavasta ammattitaidottomuudesta, jota on tietenkin alalla kuin alalla, mutta ei varmaankaan vähiten taiteellisilla aloilla, jossa se, mittä ammattitaidolla tarkoitetaan, on neuvoteltavissa.
Mitä taiteilija tarvitsee
Posted in Kirjallisuus, Kulttuuri, Media, Taide, Teatteri, Viestintä, tagged palaute, taidekritiikki on 19.9.2011| 3 Comments »
Kritiikki on.
Kuluttajavalistusta, palaute yleisön käytettäväksi. Mainosta. Puffi. Kulttuurikeskustelua.
Saattaa olla, tätä kaikkea tai vain osa siitä. Mutta aika usein, kun taidekritiikistä puhutaan, sitä käsitellään vain kuluttajan, kritiikin tai atiteen näkökulasta. Siitä jää systemaattisesti pois se, mistä kaikki lähtee. Taiteilija.
Mikä on kritiikin tehtävä suhteessa taiteilijaan?
Ihmisyyden häkki (ja kuinka siitä pääsee ulos)
Posted in Kirjallisuus, Piirrosnovelli, Taide, tagged cages, dave mckean on 15.9.2011| 1 Comment »
Olen huomannut taiteen tekevän suurimman vaikutuksen silloin, kun se on sekä hyvää että huonoa. Että kun se tiettyjä sääntöjä noudattamatta ja rikkoja toimiikin kaikesta huolimatta hyvin tai loistavasti.
Osin siinä on kyse siitä, etten voi sietää sitä kun en ymmärrä mekaniikkaa, jolla teos toimi vastoin järkeä. Tällainen teos on Dave McKeanin sarjakuva Cages, joka on paras lukemani sarjakuva – mutta jota parempiakin löytyy.
Kesken kaiken
Posted in Kirjallisuus, Kulttuuri, Taide, Ulkomainen kaunokirjallisuus, tagged andrew miller, kirjallisuuspalkinto, optimistit on 19.5.2011| Leave a Comment »
Olen puolivälissä. En ole lukenut loppuun, mikä on tietenkin täysin asiaton lähtökohta kirjoittaa tai sanoa taideteoksesta yhtään mitään. Tämähän on se yleinen käsitys: että ei saa sanoa mitään ennen kuin on lukenut/katsonut/kokenut loppuun.
Se on paskapuhetta kuten moni muukin asia, mikä taiteeseen liitetään ikään kuin taide olisi pyhää tai koskematonta – että vastuu ei olisikaan taiteella ja taiteilijalla vaan että se olisi aina yleisöllä. Naurettavaa.
Mitä tulee keskenjääneiden teosten arvosteluun, olen tehnyt sitä ennenkin. Silloin lähtökohta on se, miksi teos on/jäi kesken. Minusta keskeneräisyys kertoo teoksesta enemmän kuin mikään muu.
Teos on Andrew Millerin Optimistit.
Hehkulampputaide
Posted in Kulttuuri, Opiskelu, Taide, tagged täydellinen taide on 16.5.2011| 3 Comments »
Muusikkoystävän kanssa tuli kerran puhetta täydellisyydestä eli siitä, jota kaikki taiteilijat sanovat kainosti vain tavoittelevansa vaikka todellisuudessa kuvittelevat salaa sitä jo olevansa. Mutta taiteilijoiden itseriittoisuutta enemmän keskustelu koski sitä, miten nykyään arvostetaan ennen kaikkea tyylipuhdasta suoritusta. Muulla ei ole väliä, kunhan ei kitara ole epävireessä.
Tai kunhan kappaleenvaihdot ovat oikeassa paikassa.
Ja pisteet. Kohillaan.
Mitä se semmoinen muka on?
Koulu tekee taiteilijan
Posted in Kulttuuri, Opiskelu, Taide, tagged taidekoulu, voiko taidetta opiskella on 21.3.2011| 2 Comments »
Minä olen viimeisiä ihmisiä, jonka kuulee mystifioivan taidetta ja joka väittää taiteen olevan viime kädessä mitään muuta kuin jotain työn ja pakkomielteen väliltä. Että taide olisi jotain jumalaista, ainutlaatuista tai jotain, joka nousee ihmisen humaanista ytimestä, sielusta, pyhästä hengestä, absintista tai edes ruisleivästä.
Tästä huolimatta olen hieman ihmetellyt taidekoulutusta. Sehän on oksymoron!
Missä on lakki?
Posted in Kirjallisuus, Kotimainen kaunokirjallisuus, Kulttuuri, Näytelmäkirjallisuus, Runous, Taide, Ulkomainen kaunokirjallisuus, tagged kulttuurivienti, maailman paras maa, suomalainen taide on 21.2.2011| Leave a Comment »
Mikähän siinä on, että kulttuurin täytyy verrata itseään toisiin kulttuureihin? Kilpailu, tietenkin. Se on yksi syy. Ihminen vaan on sellainen. Ja myös siksi, että vertailun kautta näkee kaikkein kätevimmin ja nopeimmin oman tasonsa. Tämä on ihan selvää.
Miksi meille sitten on tulossa Guggenheim-museo?
Sitä itseään
Posted in Filosofia, Kulttuuri, Taide, tagged ars gratia artis on 31.1.2011| 1 Comment »
Heipä hei! Tänään täällä Teemun Teemanurkkauksessa teemmekin tänään yhdessä selvää – ei sen enempää eikä vähempää kuin – taiteen tarkoituksesta. Viime viikon ohjelmassa selvitimme teatterin menettäneen merkityksensä, mutta mikä on tämä merkitys ja minne se oikein meni?
Tätä tehtävää varten tarvitsette tukevan mutta hieman liian matalan jakkaran, yksiulotteisen linssin ilman koristeellisia kehyksiä sekä mustavalkoisen tietokonenäytön, jotta jalkanne olisivat maassa, silmänne näkisivät vain asioiden yhden tason eikä krumeluuria sen ympärillä ja senkin vain värittömänä ja sellaisena kuin se on.
Ei ole sääntöjä!
Posted in Kirjoittaminen, Kulttuuri, Taide, tagged dramaturgia, säännöt on 17.1.2011| 2 Comments »
Se alkaa aina näin.
Olen jossain taiteilija- tai muuten vain itsensä tiedostavassa porukassa. Puhumme niitä näitä, taiteesta tietenkin yleensä. Sitten minä päädyn – taas, kaikki keskustelut on johdettavissa dramaturgiaan aivan kuten jokainen kunnon väittely noudattaa Godwinin lakia – paasaamaan draamasta, dramaturgiasta ja siitä, miten ihmiset eivät ymmärrä mitään kirjoittamisen säännöistä.
– Sääntöjä? Ei ole olemassa mitään sääntöjä! sanoo taiteilija vasemmalta puoleltani. Oikealla puolella seisova taiteilija ristii kätensä rinnalleen ja komppaa: juu, ei.
Ja minä ymmärrän tämän. Turhat säännöt ovat turhia silloin, kun säännöt ovat turhia. Kuten armeijassa, jossa minua oltiin eräällä hyvin, hyvin kylmällä rauhanaikana järjestetyllä sotaleirillä passittamassa jopa sotaoikeuteen, kun en leikkinyt sääntöjen mukaan ja noudattanut suoraa käskyä.
Mutta valitettavasti taiteilijat oikealla ja vasemmalla puolellani ovat väärässä.
Aukko yleissivistyksessä 