Tämä ei ole valitusta. Tämä on enemmän ihmetystä siitä, miten sitä havahtuu huomaamaan asioita, jotka ovat olleet maailmasa kaiken aikaa mutta joita ei aiemmin ole havainnut. Ehkä siksi ettei ole kiinnostanut tai koska ne ei ole koskettaneet tai ”kuuluneet minulle”.
Tämä on ihmettelyä siitä, miten asiat ovat itsestäänselviä, kunnes eivät enää ole.
Archive for toukokuu 2013
Kunnes ei enää ole
Posted in Filosofia on 30.5.2013| 4 Comments »
Vuosisadan rakkaustarina
Posted in Kirjallisuus, Runous on 27.5.2013| Leave a Comment »
Apurahan saaminen tarkoittaa on viimeistään merkki siitä, että työ on nyt sitten tehtävä. Enää ei haaveilla eikä suunnitella eikä peruta, vaan kun rahaa on saatu, on saatava myös valmista. Se on hyvä, koska se lopettaa joutavanpäiväisen haaveilun ja pakottaa tekemään jotain asian eteen. Se tekee taiteilusta työtä, mikä ei koskaan ole väärin.
Se käynnistää myös tutkimustyön, joka johti ihan ensimmäiseksi siihen, että päädyin lukemaan Märtä Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinan.
Mustaa ja valkoista: Perjantai
Posted in Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali, Teatteri on 25.5.2013| Leave a Comment »
Parin sairastelupäivän takia jäi näkemättä kaksi taiteellisesti mielenkiintoisinta esitystä keskiviikolta ja torstailta: Ken Main Poem of Phenomenon sekä espanjalaisen Catalina Carrascon Näkymätön todellisuus.
Onneksi näin sitten sen sijaan festivaalin kaksi kiistatta hauskinta esitystä. Ne olivat molemmat perjantaina.
Mustaa ja valkoista X: Maanantai
Posted in Kulttuuri, Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali, Teatteri on 21.5.2013| Leave a Comment »
Sitten tuli maanantai, joka osoittautui ohjelmistollisesti ongelmalliseksi päiväksi. Ei siksi, että georgialaisen Liberty Theatren The Beautiful Georgian Woman olisi ollut huono, vaan siksi, että en tiedä oliko se.
Näytelmässä oli parikin ongelmakohtaa.
Mustaa ja valkoista X: Sunnuntai
Posted in Kulttuuri, Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali, Teatteri on 20.5.2013| Leave a Comment »
Sunnuntai oli Mustan ja valkoisen teatterifestivaalilla yhden esityksen päivä, etenkin kun olin nähnyt Kuusta pudonneet jo lauantaina Lappeenrannassa.
Tämä yksi esitys oli helsinkiläisen Teatteri Metamorfoosin Sauna.
Mustaa ja valkoista X: Lauantai
Posted in Kulttuuri, Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali, Teatteri on 18.5.2013| Leave a Comment »
Mustan ja valkoisen teatterifestivaalin ensimmäiseltä päivältä ehdin näkemään kaksi esitystä: venäläisen katuteatteriesityksen Kuusta pudonneet sekä englantilaisen Finger And Thumb Theatren Sirkuskarhun.
Hyvin erilaisia molemmat.
Millaisia olivat?
Tänään se alkaa
Posted in Kulttuuri, Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali, Teatteri on 18.5.2013| Leave a Comment »
Fire Fingers: Ms. Flames. Saksa.
Koko olemassa olonsa ajan festivaali on taistellut kohtaloa vastaan ja painanut sitkeästi vuodesta toiseen, vaikka kuka tahansa talousihminen olisi voinut sanoa, että lopettakaa jo.
Vaikka festivaali ei ehkä ole tuottanut rahaa tai kerännyt yleisöä niin paljon kuin olisi ansainnut, se on kuitenkin tuonut ainakin minulle niin paljon uutta henkistä pääomaa, että uskoni hyvään ja puhuttelevaan teatteriin on säilynyt. Siitä kiitokset festivaalin primus motoreille eli Katri Lättille ja Kamran Shahmardanille: olette tehneet teatteria rakastavalle yleisölle suuremman palveluksen kuin arvaattekaan.
Työnhakija etsii johtajaa
Posted in Työ, Yhteiskunta on 16.5.2013| Leave a Comment »
Vastaani on tullut työpaikka, joka saattaisi olla minulle tehty. En minä tiedä onko se minua varten, enhän minä tiedä haluanko minä edes työpaikkaa, tätä tai mitään muutakaan.
(Kuuluu kohahdus, joka johtuu yleisiä arvoja vastustavasta ajattelutavasta)
Olen ollut nyt sen verran monessa työpaikassa joko tilapäisenä vakituisena tai free lancerina, että minulla on perspektiiviä siitä, mikä samassa työpaikassa iät ja ajat olleilta puuttuu: että kaikissa paikoissa on ongelmansa, yleensä vielä pitkälti samat. Nämä työyhteisöjen ongelmat ovat niitä, joiden takia kärvistellään kunnes ei enää jakseta, minkä jälkeen paikalle kutsutaan psykologi, jonka puheita kukaan ei ota vakavasti.
Tai ottaa, mutta kun johtaja ei ota joko syyllisyyden tunteiden tai itsekritiikin puutteen vuoksi, kaikkien muidenkin on todettava yleisesti hyväksytysti, että olipa harvinaisen tyhjänpäiväistä touhua se.
Tämä siksi, että huonoja johtajia on enemmän kuin hyviä. Minua on komennettu kuin koiraa, minut on ohitettu kuin minua ei olisi, minulle on äristy, minulle on jopa vittuiltu. Yksikään näistä ei tule olemaan minun johtajani.
Onko niin, että huono johtaja on sääntö, hyvä johtaja poikkeus?
Jos lukisit näytelmän…
Posted in Kirjallisuus, Näytelmäkirjallisuus on 13.5.2013| 3 Comments »
Vaikka olenkin sitä mieltä, ettei mitään tarvitse lukea, jos ei kiinnosta, niin näytelmien kohtalo harmittaa. Että niitä ei lueta, niistä ei pidetä ja että niitä ei kunnioiteta kirjallisina teoksina. Eikä siinä mitään, jos ne kaikki olisivat vapaasti nähtävillä lähiteatterissa aina kun siltä tuntuu. Mutta kun ei ole. Enkä tässä yhteydessä nyt haluaisi sanoa sanaa ”farssi”, koska se on aivan oma keskustelunsa, jonka olen tännekin blogiin tainnut joskus jo käydä.
Harmi se on siksi, että näytelmäkirjallisuuteen sisältyy paljon teoksia, jotka vetävät vertoja maailmankirjallisuudelle.
Siksipä, jos jotakuta kiinnostaa (ja hakutulosten perusteella kiinnostaa), ohessa lista parhaista tietämistäni ja lukemistani näytelmistä. Paljon jää puuttumaan sekä muistini että sivistymättömyyteni vuoksi, mutta jospa tästä jotain apua olisi.
Beta
Posted in Etiikka, Kulttuuri, Viestintä, Yhteiskunta, Yleissivistys on 9.5.2013| Leave a Comment »
En tiedä onko se huonoa tuuria vai onko kysymys jostain vallan muusta, mutta olen törmännyt elämässäni yllättävän – liian – usein ihmisiin, joiden ainoa tahto tuntuisi olevan kävellä yli.
Tai en minä tiedä onko se tahto vai piirre, joka on joko tietoinen tai tiedostamaton. Sellaisia on ollut suvussani ja jopa kaveripiirissäni.
Päädyin sitten tällaiseen tilanteeseen taas tänä iltana.
Aukko yleissivistyksessä 