Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Piirrosnovelli’ Category

Craig Thompsonin Blankets oli lukuhetkellä paras siihen mennessä lukemani piirrosnovelli – joistain puutteista huolimatta. Se oli ja on läpeensä rehellinen omakerrallinen teos, jossa Thompson katsoo itseään ja ympäröivää kristillistä kulttuuria avoimen analyyttisesti ja lopulta kyseenalaistaen kaiken lapsuudessa ja nuoruudessa oppimansa. Minkä lisäksi se on myös kaunis rakkauskertomus.
         Thompsonin puolitoista viikkoa sitten ilmestynyt piirrosnovelli Habibi työntää omaelämäkerrallisuuden sivuun – tai ainakin peittää sen taitavasti – ja keskittyy kokonaan uuteen tarinaan.

(lisää…)

Read Full Post »

Koska aika on vähän kortilla vielä jonkin aikaa, jatketaan piirrosnovelleilla.
         Yksi tunnetuimmista – ellei jopa se tunnetuin – sarjakuvakäsikirjoittajista on brittiläinen Neil Gaiman. Gaimanin kynästä on lähtenyt joukko piirrosnovelleja, joita kaikkia pidetään lajityypin parhaina, varsinkin vuosina 1989-1996 tehtyä Sandmania – jota en ole lukenut. Sen sijaan luin Gaimanin vuonna 1994 kirjoittaman ja Dave McKeanin kuvittaman piirrosnovellin The Tragical Comedy or Comical Tragedy of Mr. Punch.

(lisää…)

Read Full Post »

Olen huomannut taiteen tekevän suurimman vaikutuksen silloin, kun se on sekä hyvää että huonoa. Että kun se tiettyjä sääntöjä noudattamatta ja rikkoja toimiikin kaikesta huolimatta hyvin tai loistavasti.
         Osin siinä on kyse siitä, etten voi sietää sitä kun en ymmärrä mekaniikkaa, jolla teos toimi vastoin järkeä. Tällainen teos on Dave McKeanin sarjakuva Cages, joka on paras lukemani sarjakuva – mutta jota parempiakin löytyy.

(lisää…)

Read Full Post »

Ville Tietäväisen sarjakuva Näkymättömät kädet on epäilemättä jonkinlainen merkkipaalu suomalaisen sarjakuvan kehityksessä. Se on huolellisesti ja hätäilemättä tutkittu ja tehty, niin visuaalisesti kuin tekstinkin puolesta, minkä lisäksi sen aihe on ajankohtainen ja erittäin tärkeä: maahanmuutto.
         Voi olla, että Tietäväisen sarjakuva on paras suomalainen sarjakuva tähän mennessä, mutta täydellinen se ei ole. Samasta syystä kuin yleensäkin käy kaikille taiteellisille töille, joissa yksi ihminen yrittää tehdä kaiken.

(lisää…)

Read Full Post »

Yhdysvaltalaisen Chris Waren sarjakuva Jimmy Corrigan, The Smartest Kid on Earth on jälleen yksi niistä arvostetuimmista uuden ajan piirrosnovelleista, joista on tullut puhuttua ja joihin lukeutuvat muun muassa aiemmin mainitut Jason Lutesin Berliini ja Craig Thompsonin Blankets.
         Tässä kolmikossa Chris Waren piirrosnovelli on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Ei välttämättä laadullisesti mutta käsittelytavoiltaan.

(lisää…)

Read Full Post »

Todennäköisesti yksi viime aikoina eniten julkisuutta Suomessakin saanut piirrosnovelli on Jason Lutesin Berliini. Lutesin teos ei ole yksittäinen teos, vaan se koostuu kolmesta kahdeksanosaisesta sarjasta, jotka kronikoivat Berliinin historiaa vuodesta 1928 vuoteen 1933.
         Nämä yksittäiset lehdet on koottu kolmeen (Suomessa LIKEn julkaisemaan) kirjasarjaan, joista kaksi ensimmäistä osa ovat nimeltään Berliini – Kivinen kaupunki ja Berliini – Savuinen kaupunki. Lutes tekee parhaillaan sarjan kolmatta ja viimeistä kirjaa.
         Tarina tulee päättymään natsien nousuun.

(lisää…)

Read Full Post »

Craig Thompsonin seuraavaa piirrosnovellia Habibia odotellessa voi katsoa mitä tapahtui ennen Thompsonin loistava Blankets-läpimurtoteosta.
         Tapahtui Good-bye, Chunky Rice, jota jotkut pitävät jopa Blanketsiakin parempana. Olipa parempi tai ei, Good-bye, Chunky Rice on joka tapauksessa hyvin ainutlaatuinen kertomus ystävyydestä ja yksinäisyydestä. Tyyli on ainakin pintapuolisesti jotakin toista kuin Blanketsissa, mutta temaattisesti Thompsonin esikoinen on vähintään Blanketsin tasolla.

(lisää…)

Read Full Post »

Lapsuuteni sarjakuvia olivat Aku Ankan lisäksi Asterixit, Lucky Luket, Hämähäkkimiehet ja Karviset. Osa niistä kulkee mukana edelleen, mutta niiden rinnalle ovat tulleet aikuissarjakuvat, joita asiaan perehtyneiden keskuudessa myös graphic novels -nimellä kutsutaan.
         ”Vai että aikuisten sarjakuvia…”
         Jotain vähän samantapaista mutisin minäkin aikoinaan olettaen, että aikuissarjakuva ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin enemmän seksiä ja väkivaltaa, verta ja murhia. Koska sarjakuvathan nyt kuitenkin ovat sarjakuvia.
         Ensimmäisiä lukemiani aikuissarjakuvia (tai olkoon ”piirrosnovelleja”) oli Craig Thompsonin Blankets, joka oli aika selvä osoitus siitä, että ne voivat olla valtavan paljon muutakin. Thompsonin piirrosnovelli on säilynyt rakkaimpana sarjakuvana edelleen – parempana kuin monet, monet muut varsinaiset romaanit. Miksikö?

(lisää…)

Read Full Post »