Valokuvia.
En antanut kuville nimiä, koska jos ne eivät kerro itsestään, ne ovat huonoja kuvia. Ne voivat olla. Tai olla olematta. Päättäkää itse.
Archive for huhtikuu 2013
Mimesis
Posted in Valokuvaus on 27.4.2013| Leave a Comment »
Eipä minulla muuta
Posted in Uncategorized on 25.4.2013| Leave a Comment »
Elämän alhoihin muistuttamaan mistä on kyse. Tunnetuin esittäjä Frank Sinatra.
Yhtenä aamuna
Posted in Filosofia on 24.4.2013| 2 Comments »
Ajoittain sitä eksyy ajatuksissaan liian pitkälle tai liian lähelle, riippuen vähän perspektiivistä, ja tulee miettineeksi sellaisiakin asioita, joiden ehkä kannattaisi antaa olla miettimättä. Mutta eipä voi mitään: kun ajatus tulee, se on tullut, minkä jälkeen sen voi joko verbalisoida tai jättää verbalisoimatta. Ei se ajatusta ajattelemattomaksi tee.
Tällä kertaa se päätyi kysymykseen havainnosta. Havainto on viime kädessä ainoa, mitä ihmisellä on ja minkä ympärille koko todellisuutemme rakentuu. Miten me havaitsemme itsemme, miten toisemme.
Mutta entä jos siihen ei voi luottaa?
Pystymetsä vastaa
Posted in Etiikka, Kulttuuri, Viestintä, Yhteiskunta, tagged Imatran Prisma, käytöstavat, Lappeenranta Armada, työpaikkakiusaaminen on 17.4.2013| 4 Comments »
Viimeisen puolentoista viikon aikana olen kaksi kertaa törmännyt ilmiöön, joka ei ole ilmiönä uusi, mutta toistuessaan pari kertaa näinkin lähellä toisiaan saa minut sen verran ärsyyntymään, että minussa herää halu luennoida.
Välillä on nimittäin täysin uskomatonta, miten ihmiset puhuvat toisilleen.
Dramaturgista kömpelyyttä
Posted in Draama, Televisio on 16.4.2013| Leave a Comment »
Niin paljon kuin minä televisiosarjoista pidänkin ja olen sitä mieltä, että Yhdysvalloissa tehdään erinomaista televisiota, osataan siellä mokaillakin – tai olla ottamatta opiksi.
Tänä esityskautena tässä on onnistunut jo kolme sarjaa, joista kaikki olen pitänyt hyvinkin paljon. Mutta mikä niissä sitten on vikana?
Korjattu
Posted in Etiikka, Filosofia, Kirjoittaminen, Viestintä, Yhteiskunta on 12.4.2013| Leave a Comment »
Ilta-Sanomat lainasi tänään katkelmia marraskuussa ilmestyneestä filosofi Pekka Himasen kirjasta Sininen kirja ilmeisesti sillä tarkoituksella, että näkisimme, mitä suurinpiirtein on odotettavissa Himasen tulevaisuusselvitykseltä. Hieno provakaatio taas journalismin airueelta, mutta koska olen helposti provosoitavissa, tartutaan nyt siihen.
Koska lainattu teksti on käsittämätön epäselvää ja yksinkertaisesti sanottuna huonoa, olin ystävällinen ja korjasin sen.
Tarkoitus ei ole täällä
Posted in Filosofia, Huumori, Kirjallisuus, Yleissivistys, tagged kirjallisuusessee, salinger, sieppari ruispellossa on 10.4.2013| 2 Comments »
Teille, jotka toistuvasti etsitte täältä vastausta Salingerin Sieppari Ruispellossa -kirjan tarkoitukseen, voin sanoa että sitä vastausta ei täältä löydy. Se ei tarkoita, etteikö vastausta olisi olemassa tai etteikö minullakin sellaista saattaisi olla, vaan että minä en kerro sitä. Miksikö en?
Siksi, että minun vastaukseni ei ole ainoa oikea. Minä löysin Siepparista kyllä sellaisen langanpään, jonka pystyin ymmärtämään ja johon pystyin jopa samaistumaan syvästi, mutta se on minun langanpääni – jonkun muun langanpää saattaa vasta alkaa siitä mihin minulla päättyi. Tämä juuri tekee asioiden ajattelusta itse niin mukavaa eli omien vastauksien etsiminen.
Jos te vastausten hakijat olette täällä äidinkielenopettajan kiusaamana, menkää ja sanokaa että ette lukeneet sitä. Että se oli tylsä ja huono kirja ettekä jaksaneet lukea sitä kahtakymmentä sivua pitemmälle. Sekin on mielipide, jota minusta jokaisen äidinkielenopettajan tulisi kunnioittaa, kunhan olette todella yrittäneet todella lukea sitä sen 20 sivua.
20 sivua. Siitä en tingi. Tosin mikäs minä olen sanomaan: itse jaksoin lukea Seitsemää veljestä kolme sivua. Mutta tämä onkin niitä tilanteita, joissa teidän on tehtävä niin kuin minä sanon eikä niin kuin minä teen.
Yhteiskunnan selkäranka
Posted in Etiikka, Filosofia, Yhteiskunta on 9.4.2013| Leave a Comment »
Oma sanaseni Helsingissä potkut saaneen erityisopettajan tapaukseen liittyen.
En aio vauhkota siitä, millaisia nuoret ovat tai millaisia opettajat ovat. Ovat mitä ovat ja se on ihan oma keskustelunsa. Kasvatuskysymyksiä enemmän minua huolestuttaa tilanteessa se, mitä se kertoo (tässä tapauksessa) institutionaalisen yhteiskunnan suhtautumisesta ihmisoikeuksiin ja
-arvoon. Minulle tässä ei ole kysymys oppilaista tai opettajista, tässä on kyse ihmisestä.
Parhaat uudet televisiosarjat
Posted in Televisio, tagged Arrow, Game of Thrones, Hannibal, Homeland, Person of Interest, The Americans on 8.4.2013| 2 Comments »
Viimeksi tuli kirjoiteltua tv-sarjoista himpun vajaa kaksi vuotta sitten. On aika vähän tarkastella lyhyesti omia mielipiteitä ja sijoittaa kartalle myös muutamma kahden viime vuoden aikana alkanut sarja.
Sitä mukaa, kun katsottava Suomessa vain vähenee, tuntuu se jenkeissä paranevan. Televisio elää siellä ehdottomasti kultakauttaan, kun parhaat käsikirjoittajat ovat alkaneet kiinnostua televisiosarjojen tekemisestä. Ja kun hyvien käsikirjoittajien perässä tulevat myös hyvät näyttelijät: viimeisinä vuosina televisiosarjoissa on nähty sellaisia huippunäyttelijöitä kuin Glenn Close (Damages), John Goodman (Damages), Christian Slater (Breaking In), James Bond -konna Mads Mikkelsen (Hannibal), Alec Baldwin (30 Rock) ja Sean Bean (Game of Thrones). Muun muassa.
Hyllyt täynnä – ajatuksia nykyisestä ja tulevasta kirjastosta
Posted in Kulttuuri, Työ, Yleissivistys, tagged kirjasto, kirjaston tehtävä, kirjaston tulevaisuus, yleissivistys on 3.4.2013| 1 Comment »
Olen tämän kevään työstänyt Etelä-Karjalan kirjastoille aineistotutkimusta eli selvittänyt lainaus- ja kiertolukuja, miten paljon lainataan, mitä lainataan, paljonko kirjastoissa on kirjoja ja onko niitä liikaa vai sopvasti. Osan aikaa olen istunut kirjaston neuvonnassa ja seurannut tilannetta asiakaspalvelusta käsin.
Samalla olen miettinyt, osin joutunut miettimään tutkimuksenkin puitteissa, kirjastojen tulevaisuutta. Millainen se on? Onko sitä? Minulla on ajatuksia ja ideoita, mutta ne eivät todennäköisesti kohtaa monen muun kanssa – mutta koska tätä blogia nimenomaan ei lue kansakunnan mittakaavassa kovinkaan moni, uskaltautunen vähän avautumaan.