Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘näytelmä’

Miksi ihmisellä on unelmia?
         Lapsuudessa ne ovat leikin lähde: ollapa viitoitettu mutta yksinäinen supersankari; maailman nopein vetäjä, cowboy; pusikkomajassa aarteita kätkevän jengin jäsen; vakooja seuraamassa epäilyttävää hiiviskelijää radiopuhelimineen; tai kirjailija, joka kirjoittaa jonkin hyvin kuuluisan kirjan.
         Nuoruudessa ne ovat pakotie: pois koulukiusaamisesta siihen hetkeen, kun käykin yllättäen ilmi miten on jollain tavalla aivan ylivertainen kiusaajiinsa nähden; äkillinen rikastuminen, jolla voi näyttää kaikille niille, jotka ovat kohdelleet kaltoin; tai kirjailija, joka kirjoittaa jonkin hyvin kuuluisan kirjan.
         Aikuisena – aikuisena ei ole enää unelmia, sillä niistä on tullut suunnitelmia. Unelmastatus palaa vain silloin, kun suunnitelman toteutuminen alkaa näyttää epätodennäköiseltä: unelmista on helpompi neuvotella tiensä ulos kuin päätöksistä. Ei enää jos, vaan kun. Aikuisena unelmat, tai suunnitelmat, antavat tarkoituksen, tai ainakin illuusion siitä koska tuskin kellään täällä varsinaisesti mitään tarkoitusta on – varmuuden siitä, että tätä varten minä olen olemassa, että tämä on se asia, mikä tekee elämästäni täyden.
         Mutta entäs sitten kun unelma toteutuu?

(lisää…)

Read Full Post »

Lupasin aiemmin palata keväällä kirjoittamaani näytelmään. Täytetään se lupaus nyt.
          Näytelmä on nimeltään Tuhlaajatyttö; tein sen tilaustyönä Kuurojen liiton teatterille, Teatteri Tottille, jossa se saa ensi-iltansa marraskuun alussa. Ja kiertää sen jälkeen ymmärtääkseni Suomea.
         Se ei ollut ensimmäinen kirjoittamani näytelmä, mutta ensimmäinen kyllä joka tulee esitykseen. Innostunut, kyllä, mutta itse työtä se ei miksikään muuttanut.

(lisää…)

Read Full Post »

Valittelin eräälle ihmiselle kotimaisen näytelmäkirjallisuuden tasoa – miten minun on vaikea ellei jopa mahdotonta löytää sellaista suomalaista näytelmää, jota lukiessa ei joko hävettäisi tai ärsyttäisi. Koska olisihan se suotavaa, että meillä olisi jotain muutakin älykästä ja oikeaoppista draamaa kuin sellaista, missä lukee yllä Juha Jokelan nimi.
         Minulle suositeltiin sitten muun muassa Heini Junkkaalaa. Innostuneena tietenkin etsin käsiini sen ainoan tässä kaupungissa saatavilla olevan Junkkaalan näytelmän Sextonin.
         No, alku oli hyvä.

(lisää…)

Read Full Post »