Sunnuntai oli Mustan ja valkoisen teatterifestivaalilla yhden esityksen päivä, etenkin kun olin nähnyt Kuusta pudonneet jo lauantaina Lappeenrannassa.
Tämä yksi esitys oli helsinkiläisen Teatteri Metamorfoosin Sauna.
Teatteri Metamorfoosi on siitä erityinen suomalainen teatteri, että se on ottanut asiakseen naamioteatterin edistämisen Suomessa. Hatunnostoinen ajatus jo sinänsä, sillä naamioteatterilla on pitkät pitkät juuret, jotka ulottuvat vähintäänkin 1300-luvulle ja japanilaiseen Noh (tai Nogaku) -teatteriin.
Metamorfoosin esityksen nimi Sauna kertoo itseasiassa hyvinkin tarkasti, mistä esityksessä oli kyse. Se tapahtui perisuomalaisen saunan höyryisessä ja savuisessa miljöössä ja käsitteli – tai tuntui käsittelevän – kaikkea sitä, mitä sauna suomalaiselle merkitsee.
Esitys teki suurimman vaikutuksen nimenomaan estetiikallaan; se oli ulkoasultaan ja tunnelmaltaan erittäin huolellisesti suunniteltu kokonaisuus, jota täydensivät entisestään esitystä varten tehdyt puiset naamiot ja alastonpuvut. Erityinen saavutus oli se, miten naamioita onnistuttiin käyttämään tavalla, joka ei vienyt ilmaisusta mitään, vaan toi siihen jotain lisää, vähintäänkin oman mausteensa. Ehkä naamiot toivat siihen jopa – niin käsittämätöntä kuin se onkin – jonkinlaista samaistuttavuutta ja miljöökuvausta, mihin ei olisi päästy, mikäli nuoret naisesiintyjät olisivat olleet lavalla sellaisinaan: nuorina ja nätteinä.
Toinen minuun suuren vaikutuksen tehnyt tekninen yksityiskohta oli äänimaailma, joka luotiin siinä hetkessä livenä. Toisin sanoen lavan reunalle sijoittunut esiintyjä teki äänet radiotyyliin eli ravistamalla muovipussia, kun lavalla käytettiin vastaa, heilauttamalla vesipulloa kun vesi loiskui ja niin edelleen. Niin yksinkertaista, mutta uskomattoman tehokasta!
Mielenkiintoista siinä oli jälleen se, että seuraus oli päinvastainen kuin sen periaatteessa olisi pitänyt olla: sen olisi luullut toimivan vieraannuttamisefektinä, mutta sen sijaan se tekikin esityksestä autenttisemman, siinä hetkessä tapahtuvan. Yksinkertainen mutta todella tehokas keksintö, bravo.
Ainoa ongelma Saunassa oli kerronta, kuten niin valitettavan usein on. Esityksestä puuttui selkeä narratiivi, jolla olisi ollut alku, keskikohta ja loppu – nyt liikuttiin enemmän tunnelmasta ja hetkestä toiseen ilman sen suurempaa punaista lankaa. Yksi punainen lanka oli tietenkin naiseus ja vaikka ikää käsiteltiin ohimennen ihan mainiosti, naiseuden teema jäi kuitenkin aika pinnalliseksi ja sauna itsessään nousi keskiöön. Tiedä sitten, miten yleisössä istuneet naiset ovat tämän kokeneet.
Joka tapauksessa Sauna jäi ainakin minulle kerronnallisesti vaikeaselkoiseksi. Netistä luin, että kyse olisi ollut yhdestä naisesta kahden ikäisenä, mutta en voi sanoa että olisin huomannut tai ymmärtänyt esityksen tätä minulle tähdentävän – enkä usko siihen täysin vieläkään. Olen sitä mieltä, että taiteen tehtävä on informoida riittävissä määrin eikä jättää liikaa tulkinnan varaan, missä kieltämättä onkin tasapainoilemista. Tosin voihan olla, että Sauna informoikin, mutta että minä en sitä vaan tajunnut. Sen sijaan kaikki se, mitä saunassa on aikojen saatossa tehty – rentouduttu ja synnytetty – tuli selväksi ja vielä erittäin hauskasti toteutettuna.
Pitkästyttävää ei ollut, kiitos monien pienten kekseliäisyyksien ja todella hienosti laaditun äänimaailman. Teatteri Morfoosi on ehdottomasti oikeilla jäljillä ja suomalaiselle naamioteatterille on yksiselitteisesti paikkansa muuten vähän yksiulotteisessa teatteritarjonnassa. Loistava kokemus. Onnistuitte hämmästyttämään. Lisää, kiitos!
Tänä iltana on sitten vuorossa georgialaisen Liberty Theatren musiikkinäytelmä The Beautiful Georgian Woman. Olen paikalla hyvin uteliaana.
Aukko yleissivistyksessä 
Vastaa