Sitten tuli maanantai, joka osoittautui ohjelmistollisesti ongelmalliseksi päiväksi. Ei siksi, että georgialaisen Liberty Theatren The Beautiful Georgian Woman olisi ollut huono, vaan siksi, että en tiedä oliko se.
Näytelmässä oli parikin ongelmakohtaa.
Ensimmäinen ongelma oli markkinointi. Ohjelmistossa lukee, että The Beautiful Georgian Woman on musiikkinäytelmä. Se ei ollut, ei ainakaan niiden neljänkymmenen minuutin aikana, jotka jaksoin esitystä katsoa. Mitä esiintyjät lauloivat, he lauloivat huonolla ja kuulumattomalla äänellä, joka kesti alle minuutin. Markkinoinnillisesti tämä on ikävää, koska se johtaa lähes väistämättä siihen, että kun yleisö ei saa sitä, mitä se luulee saavansa, se pettyy. Ja se muistetaan aina seuraavia esityksiä harkittaessa. Mikä voi johtaa yleisökatoon. En tiedä. Mutta voi.
Toinen ongelma oli niin ikään markkinoinnissa mainittu yksityiskohta, jonka mukaan esitys olisi suomeksi käännetty. No, se ei ollut sitäkään. Tai oli sillä kertoja, joka aika ajoin referoi lavalla tapahtunutta suomeksi, jotta yleisö pysyi suurista linjoista selville. Mutta kaikki pienemmät linjat ja detaljit jäivät ymmärtämättä kiitos italia-georgia -kielisekoituksen. Se on tosin sanottava, että esitystä kääntänyt georgialainen selvisi kielestä hämmästyttävän hyvin.
Mutta jälleen, esitys ei ollut käännetty suomeksi, vain sen perusjuoni oli.
Kun en ymmärtänyt kieltä, yritin katsoa esitystä mimeettisesti, koska sekin voisi riittää tulkintaan, kuten on monilla muilla festivaaleilla vierailleilla ryhmillä riittänyt. Mutta sanattomanakin teatterina tarkasteltuna georgialaisten esitys ei näyttäytynyt edukseen, vaan vaikutti sen sijaan harrastajamaiselta puskafarssilta isoine eleineen, hyppimisineen ja teatraalisen hassuine ilmeineen.
Ja tässä tulee ongelma.
Minä en tiedä oliko se tarkoituksellista. Minä en kieliongelmien vuoksi pysty varmaksi sanomaan oliko kyse musiikki- ja ylipäätään teatterin parodioinnista vai oliko ryhmä aivan tosissaan. Olivatko sekä ”suomeksi käännetty” että ”musiikkinäytelmä” pelkkiä vitsejä, jotka jäivät tajuamatta, koska en puhetta ymmärtämättömänä voinut liittää niitä kokonaiskontekstiin. Sen tiedän vain, että esitys näyttelemistä myöten vaikutti heikolta. Ja koska – toisin kuin monet postmodernistit haluavat kiihkeästi uskoa – teatteri ei voi nojata pelkkiin vaikutelmiin, ollaan vaikeuksissa.
Lopputulema oli, että siinä ei voinut voittaa minun näkökulmastani kukaan: jos esitys oli oikeasti huono, siinä hävisin minä – jos se oli tarkoituksellinen parodia, jota minä kielimuurin vuoksi en voinut tajuta, siinä kärsi esitys. Niinpä järkevältä tuntui antaa olla.
Joka tapauksessa festivaalin kannalta olisi tärkeää antaa yleisölle kaikki se tieto, jonka perusteella se voi tehdä perustellun päätöksen mennä tai jättää menemättä esitykseen. Hienoa, että georgialaiset ovat mukana, se on kulttuuripoliittinen teko sinänsä, mutta jos yleisö pettyy, festivaalin toiminta hankaloituu eikä ensi vuonna kenties ole varaa kutsua georgialaisiakaan paikalle.
Tässä festivaali kohtaa ristiriidan missionsa ja yleisönsä välillä: toisaalta tarkoitus ja halu on esitellä teatteria kaikissa olomuodoissaan ja kansallisuuksissaan, mutta toisaalta pitäisi myös yrittää miellyttää jollain tavalla yleisöä. Näitä on vaikea saada kohtaamaan ihan perisuomalaisessakin teatterissa, saati sitten kun kieli ja esitystyyli vaihtelevat.
Tänä iltana vuorossa olisi venäläisen Kemerovo Oblast Drama Theatre of A.V.Lunacharskij -teatterin Beckett. En tiedä, olenko paikalla paitsi siksi, että en sanottavammin pidä Beckettistä, myös siksi että pitäisi saada nukuttua enemmän kuin tällä hetkellä onnistuu. Toisaalta, ehkä minä en vielä kahdeksalta ole menossa nukkumaan joka tapauksessa eli sen puolesta. Täytyy katsoa, miten päivä kehittyy.
LISÄYS:
Matti Saarelan mukaan esitys oli commedia dell’artea. Se selittää vähän asiaa. Mutta ei kyllä perustele sitä yhtään. Jokin syyhän sille on, että commedia dell’arte on lähestulkoon kadonnut.
Yksi lisäongelma esityksessä oli siis se, että se oli kirjoitettu. Alkuperäinen commedia dell’arte oli sanatonta teatteria, joka perustui improvisaatiolle. Improvisaatiota saattoi toki olla mukana maanantain esityksessäkin, mutta se hukkui – kuten osa commedia dell’arten perusajatuksesta – tekstin alle.
Vastaa