Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘salinger’

Teille, jotka toistuvasti etsitte täältä vastausta Salingerin Sieppari Ruispellossa -kirjan tarkoitukseen, voin sanoa että sitä vastausta ei täältä löydy. Se ei tarkoita, etteikö vastausta olisi olemassa tai etteikö minullakin sellaista saattaisi olla, vaan että minä en kerro sitä. Miksikö en?
      Siksi, että minun vastaukseni ei ole ainoa oikea. Minä löysin Siepparista kyllä sellaisen langanpään, jonka pystyin ymmärtämään ja johon pystyin jopa samaistumaan syvästi, mutta se on minun langanpääni – jonkun muun langanpää saattaa vasta alkaa siitä mihin minulla päättyi. Tämä juuri tekee asioiden ajattelusta itse niin mukavaa eli omien vastauksien etsiminen.
      Jos te vastausten hakijat olette täällä äidinkielenopettajan kiusaamana, menkää ja sanokaa että ette lukeneet sitä. Että se oli tylsä ja huono kirja ettekä jaksaneet lukea sitä kahtakymmentä sivua pitemmälle. Sekin on mielipide, jota minusta jokaisen äidinkielenopettajan tulisi kunnioittaa, kunhan olette todella yrittäneet todella lukea sitä sen 20 sivua.
      20 sivua. Siitä en tingi. Tosin mikäs minä olen sanomaan: itse jaksoin lukea Seitsemää veljestä kolme sivua. Mutta tämä onkin niitä tilanteita, joissa teidän on tehtävä niin kuin minä sanon eikä niin kuin minä teen.

Read Full Post »

Nimen Sieppari ruispellossa ovat kuulleet varmaan useimmat. Vaikka sitä ei olisi lukenutkaan, siihen törmää aina kerran vuodessa – John Lennon kuolinpäivänä. Koska sehän on Se Kirja, josta Lennonin ampunut Chapman sanoi saaneensa innoutuksensa tekoonsa. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että tämä oli yksi syy sille, miksi päätin Lennonin edellisen kuolinvuosipäivän jälkeen Siepparin lukea: silkasta uteliaisuudesta.
         Selvisi kaksi asiaa.
         Siepparilla ruispellossa ei ole mitään tekemistä murhan kanssa. Lisäksi se on kirja, jonka kirjoittaisin, jos osaisin. Se on niin hyvä.

(lisää…)

Read Full Post »

Joku päivä olisi varmaan selvitettävä, olenko kriittinen vai ainoastaan laiska lukija. Olinpa kumpi tahansa, kertoja, jolloin olen jättänyt kirjan kesken, ei yhdellä kädellä laske.
         Olen keskeyttänyt lukemisen älyllisesti muumioituneena jo sen verran usein, että nykyään tuleekin jo aika tarkkaan harkittua ennen kuin edes viitsii aloittaa uutta kirjaa: entä jos pettyy ja huomaa älyllisen haasteen tai koskettavan tunne-elämyksen sijaan vain haaskanneensa aikaa?
         Hulluinta on se, että siitä tuntee syyllisyyttä. Jotenkin päähän on tartutettu sellainen maailmankatsomus, että lukeminen itsessään on joogalentämiseen verrattava pyhä ja henkeä kohottava kokemus riippumatta siitä nousevatko varpaat lattiasta.
         Minusta tylsä on vaan tylsää.

(lisää…)

Read Full Post »