Saksalainen Bertolt Brecht, eeppisen teatterin perustaja tai ideoija, miten sen nyt haluaa ymmärtää, on yksi teatterihistorian vaikutusvaltaisimmista hahmoista. Useita näytelmiä kirjoittanut Brecht muistetaan ennen kaikkea eeppisen teatterinsa peruskäsitteestä eli verfremdungeffektistä, joka myös vieraannuttamisefektinä tunnetaan.
Kirjallisuushistoria sen sijaan muistaa ainakin tapauksen, jolloin Hella Wuolijoki ja Suomessa kyläillyt Brecht kirjoittivat yhdessä näytelmää Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti. Näytelmä tuli valmiiksi minkä jälkeen Brecht omi sen kylmästi omiin nimiinsä pudottaen Wuolijoen nimen teoksesta.
Ajoittaista kritiikitöntä kirjallisuushistoriallista arvostusta tärkeämpiä ovat minulle kuitenkin Brechtin kirjoittamat näytelmät, joista viimeisimpänä luin Äiti Pelottoman ja hänen lapsensa. Kysymys kuuluu, miten se pärjää vertailussa nykydraamaan etenkin eeppiseen teatteriin pohjaavilta lähtökohdiltaan?
Onko eeppisessä teatterissa ideaa? Onko Äiti Peloton todella yksi parhaista 1900-luvulla kirjoitetuista näytelmistä?
Posts Tagged ‘teatteri’
Eeppistä tunteettomuutta
Posted in Näytelmäkirjallisuus, tagged äiti peloton, brecht, draama, eeppinen, kritiikki, teatteri on 28.10.2010| Leave a Comment »
Aukko yleissivistyksessä 