Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘minä-kertoja’

Mitä tulee kysymykseen siitä, voiko kirjallisuus vanhentua ja muuttua tietyn ajan kuluttua sisällöllisesti irrelevantiksi, kuulun – tietenkin – enemmän siihen ryhmään, jonka mielestä totta helkkarissa voi, miksikäs ei voisi? Kirjallisuuspuritaanit purisevat, miten kirjallisuudella on aina itseisarvonsa vaikka ihan historiallisena representaationa siitä, miten aikoinaan on kirjoitettu, ajateltu ja että sehän on, herra paratkoon, taidetta!
         – Ja sitä paitsi, ainahan on ajankuva! ne sanovat.
         He ovat täysin oikeassa.

(lisää…)

Read Full Post »

Kolmannen novellin jälkeen olin jo todella vaikuttunut. Ajattelin, että juuri näin: tässä on kaikki, mitä pitää olla eikä mitään ylimääräistä.
         Puhun Raymond Carverista, jonka novellit tekivät elokuvaohjaaja Robert Altmaniinkin niin suuren vaikutuksen, että tämä ohjasi kolmetuntisen Carverin novelliin perustuvan järkäleen. Retrospektiivisesti, aika heikon järkäleen – etenkin verrattuna alkuperäisteoksiin.
         Lukemani Mistä puhumme, kun puhumme rakkaudesta kokoaa yksiin kansiin Carverin kolmessa eri teoksessa julkaistuja novelleja. Mutta jos tämä on jonkinlainen best of –kokoelma, olin sitäkin pettyneempi kun muutamat myöhemmät novellit olivat kaukana erinomaisuudesta. Se ei tietenkään mitenkään muuta sitä tosiseikkaa, että parhaimmillaan Carver on loistava – osoittaapahan vaan pientä inhimillisyyttä.

(lisää…)

Read Full Post »

Blogisti Rauno Räsänen esitti hyvän kysymyksen Päreitä-blogissaan. Ja kun vielä esitti sen minulle, sitä sietää pohtia. Ihan vaikka vain siksi, että kysymys on selvästi retorinen eikä näin ollen oletettavasti edellytä sen enempää pohtimista kuin vastaustakaan. Juuri siksi.
         Luonnollisesti lavensin kysymystä koskemaan sitä, voiko draamassa käsitellä teemoja, jotka eivät ole dramaattisia tai dramaturgisesti kesytettäviä? Vai pitääkö tällaisia epädramaattisia aiheiden vain välttää ja kirjoittaa sen sijaan jostain sellaista, mihin saa vaivatta ja turhia pinnistelemättä prota- ja antagonistin, ristiriidan ja peripetian ja kaiken sen muun kreikkalaisen sanahelinän, joita käyttämällä saa pudotettua kelkasta puolet lukijoistaan ja tuntea itsensä jotenkin supersivistyneeksi?
         Lyhyesti: ei.
         Pitkästi.

(lisää…)

Read Full Post »