Craig Thompsonin Blankets oli lukuhetkellä paras siihen mennessä lukemani piirrosnovelli – joistain puutteista huolimatta. Se oli ja on läpeensä rehellinen omakerrallinen teos, jossa Thompson katsoo itseään ja ympäröivää kristillistä kulttuuria avoimen analyyttisesti ja lopulta kyseenalaistaen kaiken lapsuudessa ja nuoruudessa oppimansa. Minkä lisäksi se on myös kaunis rakkauskertomus.
Thompsonin puolitoista viikkoa sitten ilmestynyt piirrosnovelli Habibi työntää omaelämäkerrallisuuden sivuun – tai ainakin peittää sen taitavasti – ja keskittyy kokonaan uuteen tarinaan.
Habibi kertoo kuvitteelliseen islamilaiseen miljööseen sijoittuvan tarinan Dodolasta ja Zamista, jotka kohtaavat toisensa sattumanoikusta orjamarkkinoilla. Zamia hieman vanhempi Dodola ottaa nuoren pojan huostaansa ja he alkavat elää yhdessä elämäänsä aavikolle syystä tai toisesta päätyneessä vanhassa laivassa.
Ruokaa ja juotavaa hankkiessaan Dodola ja Zam joutuvat toisistaan eroon, mistä alkaa pitkä tie löytää takaisin toistensa luo.
Ja kyllä, tämä on rakkaustarina. Mutta aivan kuten Blankets, tässäkään ei ole rakkaustarinana mitään ilmiselvää: Thompson on ihan liian fiksu kuvatakseen Dodolan ja Zamin suhteen tavalliseen tapaan tavallisine käänteinen. Sen sijaan Dodolan ja Zamin tarina polveilee loogisuutensa koko ajan säilyttäen monen mutkan kautta hienoon, mutta myös omaperäiseen loppuratkaisuun. Loppu on Blanketsin lailla älykäs, mutta vielä edeltäjäänsäkin koskettavampi.
Thompsonin tarinankerrontatyylissä viehättää kaikkein eniten henkilövetoisuus, jossa tarinan kulku pysyy loogisena ja henkilöiden psykologialle uskollisena ilman, että Thompson joutuu pakottamaan tilanteita päästääkseen pisteestä pisteeseen.
Lopputuloksena tarina tuntuu menevän omalla painollaan ja juuri sinne, minne se oikeastaan saattoikin mennä. Aivan kuten Craigin ja Rainan rakkauskertomus Blanketsissa, myös Dodolan ja Zamin kohtalo on sellainen, millaisia he ihmisinä ovat ja millaisia heidän siihenastiset kokemuksensa ovat. Se tekee loppuratkaisuista ehkä arvattavia, mutta en ole koskaan nähnyt sitä heikkoutena silloin, kun ollaan uskollisia henkilöille – ihmiset ovat ennustettavia ja niin heidän kuuluu olla kirjallisuudessakin.
Tämä ei tietenkään toimi, mikäli ei osaa kuvata henkilöitään syvällisesti ja moniulotteisesti. Siihen ei pelkkä kerronta riitä, vaan on tunnettava henkilöt läpikotaisin – tai ainakin se osa heistä, joka on tarinan kertomisen kannalta välttämätön. Täytyy tietää ja tuntea kaikki ne eri keinot, joilla ihmisen persoonallisuuden ja motivaatiot voi välittää lukijalle ilman, että siitä tulee raskasta ja ilmiselvää psykologisointia. Ja Thompson osaa, on osannut Goodbye, Chunky-Ricesta lähtien.
Blanketsia paremmin on Habibissa hallinassa myös kokonaisuus: siinä missä Blanketsissa oli puolivälin tienoilla joutokäyntiä, jossa Craigin ja Rainan suhde ei tuntunut edistyvän mihinkään kun Thompsonilla ollut siitä enää mitään uutta sanottavaa, menee Habibi koko ajan eteenpäin. Siinä on taitavasti rakennettuja pienoiskaaria, joista muutamat ovat jopa tarinan parhaiten kerrottuja osia.
Kuvituksellisesti Habibi on hyvin tuttu kaikille Blanketsin lukeneille aina taittoa ja kerrontatapaa myöten, mutta samaan aikaan Habibissa on myös Blanketsia enemmän vauhtia ja visuaalisesti vaikuttavampia kuvia. Thompson on taitava vetämään analogioita asioien välille ja kun huomaa kaksi peräkkäistä, keskenään tyystin erilaista ruutua, jotka kuitenkin kuvaavat samaa asiaa, ei voi kuin todeta että herranjestas. Puhumattakaan kaupunkinäkymistä, rikkaista ja köyhistä, vuoristoista, aavikoista. Habibi on upean näköinen.
Edelleenkään minua ei miellytä niin paljoa Thompsonin pakkomielteiset virtsaamiskuvaukset, joista saa varsinkin tarinan alkupuolen mittaan ihan tarpeekseen. Seksuaalisuus on entistä keskeisemmässä asemassa ja nyt se on myös temaattisesti ja henkilökuvauksellisesti erittäin hyvin perusteltu.
Yhtä tärkeässä osassa on usko – sekä islam että sen kanssa yhtäläisyyksiä jakava kristinusko. Thompson kuvaa ja käsitteee islamia hellyydellä, sitä antagonisoimatta mutta myöskään pehmittelemättä. Habibissa islam on uskonto uskontojen joukossa ja antaa samalla tavalla turvaa ihmisille kuin kristinusko meillä.
Viimeistään Habibin myötä ainakin minulle on selvää, että Thompson on piirrosnovelligenren mestari ja esikuva. Thompson rikkoo raja-aidat piirrosnovellin ja proosan ja runouden välillä.
Pakkohan tämä on lukea tällaisten kehujen jälkeen. Mitähän sitä tekis – hakkaisiko tilauksen Amazonini vai etsisikö Akateemisesta vai tekisikö hankintapyynnön kirjastoon…
Näyttää olevan aika samanhintainen katsoipa Akateemisesta, Suomalaisesta tai Book Depositorysta. Tosin suomalaisen kirjakaupan asiakaspalvelun tuntien voit saada nopeammin BD:sta tai sieltä Amazonista. Hankintapyynnössä menee aikansa, mutta on varmaan halvin jos jaksaa odottaa.
Yritä samalla etsiä käsiisi myös Chunky-Rice. Se on hieno, joskin hyvin erilainen, mutta kertoo jotain olennaista ystävyydestä.