Ja sitten taas scifiä.
Tämä sarjan katsominen oli täysin harkittua. Ostin kalliita dvd-bokseja kausi kerrallaan, upotin rahaa enemmän kuin olisi tarvinnut, ja katsottiin taas yhdessä. Kaikki seitsemän tuotantokautta ehkä noin puolentoista vuoden aikana – mikä on Smallvillen katsomistahtiin verrattuna tietenkin aika säälittävää.
Ensimmäinen vihje:
Sijoittuu avaruusasemalle ja lähiplaneetoille. Vihje rajaa science fictionia tunteville mahdollisuudet aikalailla kahteen.
Toinen vihje:
Avaruusasema ei ole kartion muotoinen vaan renkaan.
Kolmas vihje:
Sarja on osa Star Trek -perhettä.
Star Trek: Deep Space Nine oli erilainen Star Trek -sarja. Jo alussa tekijät päättivät tuoda siihen mukaan enemmän ristiriitoja kuin mitä koko Star Trekin luoja Gene Roddenberry oli tarkoittanut: Roddenberryn ajatus oli kaunis mutta myös idealistinen ja ennen kaikkea draamallisesti ongelmallinen, kun siihen ei kuulunut suurempia henkilöiden välisiä yhteenottoja tai muutosta. Deep Space Nine muutti tämän.
Lisäksi se toisen ja kolmannen tuotantokauden paikkeilla alkoi tuoda jaksoihin entistä enemmän jatkumoa, jossa edellisissä jaksoissa tapahtunut asia näyttäytyi tavalla tai toisella myös tulevissa. Ja kun Dominionia vastaan käytävä sota yltyi viidennellä ja kuudennella tuotantokaudella, sarjasta tuli lähes täysin serialisoitunut.
”Se toinen sarja”, johon alussa viittasin, on Babylon 5, joka väittää Deep Space Ninen varastaneen ideansa. Olipa näin tai ei, näistä kahdesta DS9 on kuitenkin se parempi sarja. Vaikka Babylon 5 onkin alusta lähtien synkempi, se kuitenkin kaatuu huonoon käsikirjoitukseen ja ennen kaikkea aivan kauheaan dialogiin. Babylon 5:n jo alunperin viisivuotiseksi suunniteltu tarina on hyvä, jopa erittäin hyvä, mutta tapa, jolla se kerrotaan, jättää monesti toivomisen varaan. B5 on yksinkertaisesti pökkelömäinen, mitä DS9 on huomattavasti harvemmin. Siksi Babylon 5 ei ole tällä listalla, vaikka sen tarina saattaakiin synopsiksen tasolla olla Deep Space Ninea hienompi. DS9 kertoo heikomman tarinansa paremmin.
Ja toki DS9:n taustalla oli paljon kokeneita käsikirjoittajia, televisiosarjan tekemisen veteraaneja – Babylon 5:sta veti ensikertalainen Michael J. Straczynski.
Tarina lähtee todella lentoon, kun sota vierasta voimaa vastan yltyy ja ihmiset joutuvat etsimään uusia liittolaisia. Samalla päästään käsittelemään sujuvasti sodan eettistä puolta – ja tietenkin näyttämään massiivisia taisteluja. Parhaimmillaan sarja on Star Trekin tyyliin, kun se käsittelee nimenoman etiikkaa, tässä tapauksessa sitä, millaisia ratkaisuja johtaja sodassa joutuu tekemään – erinomaisena esimerkkinä DS9:n kuuluisa jakso In the Pale Moonlight.
Deep Space Nine, toisin kuin The Next Generation tai Babylon 5, saa myös samaistumaan henkilöihin ja välittämään näiden kohtalosta, mikä on tietenkin kaiken hyvän draaman edellytys. Henkilöt kasvavat ja kehittyvä, muuttuvat ja oppivat uutta samalla kun unohtavat vanhaa – ja onpa sarjassa yksi parhaiten kuvattuja ystävyyssuhteitakin, aseman naiivin lääkärin ja hanslankarimaisen teknikon, jossa on selvät ja huolella mietityt vaiheensa.
Tyypilliseen Star Trek -tyyliin tempo osaa olla välillä vähän liian hidas ja varsinkin alkupään taisteluista puuttuu jännitystä, kun paikallaan seisovat taistelijat osoittelevat toisiaan sädeaseilla, mutta se kuuluu Star Trekiin, minkä lisäksi ongelmasta päästään eroon tuotantokausien myötä. Loppua kohti Deep Space Nine synkistyy kiitettävää vauhtia ja loppu on hieno.
Star Trek: Deep Space Nine on ammattitaidolla ja rakkaudella tehty televisiosarja, jossa on kaikki Star Trekin ansiot ja enää vain osa sen taakoista, patsastelevuudesta ja ajoittaisesta saarnaavuudesta – jotka kyllä katoavat tuotantokausien edetessä. Se kuitenkin erottuu edukseen kaikista muista sarjoista armottomalla asenteellaan ja käsittelytavoillaan, ja ennen kaikkea taitavalla henkilökuvauksellaan ja -kehityksellään sekä jatkuvajuonisuudellaan.
Tietenkin se miellyttää Star Trekiä pitempäänkin seurannut fania, sillä paitsi että vie loppuun jotkut Star Trek: The Next Generationissa alkaneet juonilangat, sillä on myös linkkinsä ihkaensimmäiseen Star Trekiin paitsi viemällä DS9:n henkilöt samaan rinnakkaistodellisuuden, jossa Kirk seikkaili, myös viemällä DS9läiset aikamatkustusjaksossa konkreettisesti keskelle 40 vuotta sitten tehtyä jaksoa. Tässä Trials and Tribulations -jaksossa DS9:n henkilöt on saatu tietokonetekniikalla toimimaan saumattomasti kauan aikaa sitten kuvatuissa tilanteissa. Ja jakso on hyvä. Kevyt mutta hyvä.
On taito olla ajatteluttava ja viihdyttävä samaan aikaan. Star Trek onnistuu siinä. On onnistunut aina. Ainakin jos jätetään Star Trek: Voyager ja Star Trek: Enterprise -sarjat huomiotta. Ne olivat vain fiaskoja.
[…] käännekohta ainakin sille kapteenille, jonka salamurha onnistuu ja/tai joka jää henkiin. Deep Space Nine ei väistänyt, vaan teki toisin: pisti kapteenin tekemään kovan päätöksen ja elämään sen […]